Kun aivot menee oikosulkuun, tulee itku.

Elämää taas eletty eteenpäin, mutta tiedänkö minne mä olen menossa? Suunnitteleminen ja suunnitelmien teko ei ole erityis-osaamisaluettani. Koulua käyty nyt jo muutama viikko ja ihan mukavaa on ollut. Onko se sitte kuitenkaan tarpeeksi. Haluisin oikeesti alkaa elää aikuisen ihmisen normaalia elämää, niinkuin kaksikymppisen kai kuuluu. Valintani on tällä hetkellä toi uuden alan opiskelu.. mutta mitä vikaa oikesti olis jossaa kaupan kassassa? Joinakin päivinä mulle on ihan sama, toisinaan ei.. ja lähes kaikki varmaan tietää miltä se tuntuu..

Ei kummallisia etenemisiä siis mihinkään suuntaa. Tällä hetkellä tai tällä viikolla eniten on ottanut päähän joululahjat. Mitä mä ostan mun poikaystävälllee?! Se keksi mulle yks päivä lahjan, mut sit se ei voi mua yhtään auttaa vihjaamalla mitä se tarttis/haluis. Inhoon nimittäin sellasia väkisin ostettuja lahjoja jotka ei herätä mitään mielenkiintoa. Mä oon miettiny pääni puhki enkä mä keksi mitään :S Kai sitte kohta on pakko vaan sanoa sille et ei kannata mitään vaivautuu mulle ostaa ku en osta sulle mitään..

Valon, valon, valon, valon, valon juureen... (Apulanta-valon juureen)

Tavanomainen postaus

On tullu oksenneltua aivan liian monta kertaa tällä viikolla. En ole tyytyväinen. Varsinkaan siihen että muuten syön suht normaalisti poikkiksella. Kotona lähes aina tulee tyhjennettyä kun on siihen mahdollisuus. Paha olo ja rauhaset taas turvonneet :S

Mielialat vaihtelee niin helvetisti.. aamulla olen iloinen kun maha on nukumisesta littana, mutta illal jo löllöttelen reisiä. Haluuuun leikata ne pois! miks oon niin laiskaaa?

Puolentoista viikon päästä tiistaina alkaa taas koulu ja saan toivottavast jotain rytmiä tähän elämään. Työttömänä nyt kohta 3 kuukautta ja alkaa kyllästyttää..laiskistun. Onhan se kivaa kun ei väsytä vaikka valvoo 2-3 yöllä, kun voi herätä seuraavana päivänä puolilta päivin. Mutta mua pitkästyttäää.. enkä saa mitään aikaseks ku oon laiskistunu..

Positiivisempi minä

Ei sen tarvi mennä niin jyrkästi... mietin mitä mä ajattelen? mitä mä haluan.. kiinteämpi mutta iloinen. Kuitenkin tiedän että musta tulee vihanen kun oon nälkänen...

En nyt muista koska viimeksi lenkkeilin enkä koska viimeksi laskin kalorit. Silti se ei nyt tunnu haittaavan. Viikonloppuna pähkinäsuklaa levy.. sunnuntaina muita herkkuja ja eilen kasa itse leivottuja muffineita.

Asiat on liian monimutkaisia että pystyisin kokoamaan ne kaikki soljuvaksi tekstiksi. Motivaatio ei tunnu riittävän olen laiskistunut. Nytkin tuntuu ihan hölmöltä. Ei mulla ole oikeesti mitään sanottavaa tällä hetkellä.

----------

Rakastan liikaa mun poikaystävää. Joka ilta mä raahaudun sen viereen. Vaikka myöhään illalla, mä lähden, kävelen sinne. Perillä sen läsnäolo, se saa mut melkein itkemään. Välillä musta oikeesti tuntuu siltä, puristaa rinnasta ja välitän liikaa. Älä ikinä lähde.

Tätäkö minä haluan?

Liian monta kurkkausta peiliin, maha, reidet. En jaksa nähdä muuta.

Olen oksettava, eikä se jaksa mua kohta enää kattoa.

Jättää mut vielä yksin.

Mä olen alkanut nyt laihduttaa. Niinhän sen täytyy mennä. Mua hävettää joka kerta kun istun penkillä ja reidet ruolee tuolin pintaa. Ne leviää kuin rasvainen lettutaikina. En jaksa varvistaa, vain hävetä. Siitä täytyy tulla loppu.

Osa minussa häpeää tätä että kirjoitan sen tänne, osa taas potkii persuksiin että anna nyt mennä kun kerran päätit. Lähipäivät ovat olleet lenkkeilyä ja kaloreita. Ei sen pitäisi olla vaikeaa jos näitä noudattaa. On myös eräs asia mistä en välttämättä oo niin tyytyväinen. Oon tyhjennelly muutamat kerrat. Mun pitää olla tarkkana ettei käy niin kuin viime talvena. Mä en halua takaisin siihen. Haluan vain onnistua saamaan sen "unelman" toteen.

ps. ja nyt mulla on ajokortti :)

I want you to lead me.

Aamu alko ihan mukavasti, pyöräilin kirpeässä ilmassa kotiin kisun luo. Oli taas niin ilonen ku tulin antamaan sille ruoakaa :) Sen jälkeen vaatteitten vaihto, kamat laukkuun ja suunta kohti kaupunkia.

Tänään olis siis ajotunnilla mun "harjotus inssi". En käsitä miten mä pystyin mokaa niin monta kertaa. Autosammu melkeen joka risteyksessä, yhdissä valoissa 2 kertaa ennen ku pääsin liikkeelle :S. Olin jo alussa sekkasin jännityksestä ku lähettiin ja eihän sitte menny ollenkaan hyvin ku koko ajan töppäilin. Tuli niin paska fiilis ja alko kiukuttaa rinnassa.

Sen kerran ajo-opettaja tai "teko inssi" anto palautetta sitte siinä autossa tunnin lopussa. Ensin hyvät jutut siis että mulla on ihan hyvä vauhti ja ajan muutenki hyvin, mut ongelma on niissä helpossa kohissa. Teen helpoista risteyksistä liian hankalia, ku pysähtelen ja oon liian varovainen väistellessäni kaikkia. Tarvin paljon lisää itsevarmuutta tohon mun ajamiseen luottaa muihin ihmisiin, että ne osaa säännöt ja väistää mua.

Noinhan se menee, kyllä mä myönnän että toi on totta. En vaan uskalla, en halua joutua kolariin. Just ku elämä on alkanu tuntua elämisen arvoiselta ni alkaa pelottaa. Lyön jarrut pohjaan enkä uskalla edetä varmasti. Sen voi niin helposti verrata "oikeeseen" elämään.

Mua pelottaa vaan. Mitä oikeesti tapahtuis jos mun ja poikakaverin välillä tapahtus jotain? Olisko mulla enää valopilkkua mihin kurkottaa? Voisko jatkaa ystävinä, niin että sen kautta kaveriksi tulleet ihmiset pysyis tavoitettavissa. Nyt mulla on paha olo, kurkkua kuristaa.. haluan itkeä, mutta mistä? siitäkö mitä mulla nyt on vai siitä mitä tapahtuu jos tämä korttitalo sortuu...

I see through 30
Getting older every day
My soul drawing pictures
Of innoccent times
Can you add color inside these lines

I want you to lead me
Take me somewhere
Dont want to live in a dream one more day

I want you to lead me
Take me somewhere
Dont want to live in a dream one more day

Sure if we change our perspective
I'm certain I will change today
I'm certain it will change our ways
When things fall into place

I want you to lead me
Take me somewhere
Dont want to live in a dream one more day

I want you to lead me
Take me somewhere
Dont want to live in a dream one more day
(In Flames - Come Clarity)

Onnistunu päivä, kera sulatejuuston :P

Tänään on taas pyörinyt niin miljoona asiaa päässä. Hyviä asioita kuitenkin autokoulun teoriakoe läpi, ei herkkuja, kävin lenkillä ja jaksoin tehä vielä lihaskunnot päälle. Ihanan väsynyt olo, se tunne ku on liikkunu :)

Asiasta toiseen sitte, että miks ihmeessä lueskelen noita masis blogeja jos mulla ei oo mitään. Ne vaan kiinnostaa ja voin myöntää jollain tapaa kiehtoo... miks syömisvammaisuus on kiehtovaa.. Ei se niin sais olla ihmiset kärsii ja voi huonosti.

Lenkille mennessä tuuli tosi kovasti. Olin varautunu muuten vähä liianki hyvin, mut olis voinu olla joku hattu ku korvia alko särkee.. No tuli kelailtua vaikka mitä, ku jätin suosiolla ämppärin kotiin. Mieli vilis taas niin miljoonia asioita. Mitä tää talvi taas tuo tullessaa...

Lenkin jälkeen lihaskunto ja lyhyet venyttelyt. Sitte tein jotain mitä en oo pitkään aikaan tehny, vilkasin mun sulatejuuston tuoteselostetta. Kaloreita 250/100g hmm.. jos mulla on kaks hapankorppua (30 kaloria/kpl) ni silloon yhessä on melkeen sata? vai monta grammaa menee yhtee leipää.. eli kahdessa hapankorpussa sulatejuustolevitteellä on muka 200 kaloria. Se tuntuu hurjalta määrältä, koska eihän niissä oo juurkaan syötävää. Mulla kun on yleensä ollu tapana tehä niitä sellaset 5-6 kappaletta.

Ei nyt kai muuta tällä kertaa :)

Tänään se on jo eilinen..

Paha päivä, rankka ja täynnä tekemistä. Kotiin mennes ostin rasian raejuustoa ja 2 pikkulakua. Oleilin ja lähin takasin kaupunkiin ajotunnille...

Ajotunti meni taas päin helvettiä, olin väsyny.. en jaksanu keskittyy.

Kotona iltapalaa hapankorppuja, sulatejuustoa ja kaakaota... ja hapankorppuja, sulatejuustoa sekä kaakaota... sit tulin niin kiukkuselle päälle annoin ylen...

Ja mietin tota tänään et miks mä tolleen. No yksi, en halunnu mennä murulle maha pömpöttävänä ja kaksi, halusin purkaa sen kiukun jotenki pois. Toi viiminen on huolestuttavampi, koska niinhän mä tunsin sillon vuos sitten kanssa.

Jotenki tuntuu ja pelottaa, että kun tulee talvi ni masennun ja kaikki menee vikaan.. Oon ollu paljo enemmän allapäin nyt. Oikeesti miksi? Kun eihän mulla ole mitään syytä, mun asiathan on loistavasti. No jos totta puhutaan, niin ainahan asiat vois olla vähän paremmin..

Pelkään viikonloppua, lauantaina pitäis sosialisoida. Luvattiin järjestää mun ja miehen yhteiset synttärit kavereille. Miten mä saan mun mielialaa nostettua siihen mennessä? Ilta tuntuu varmasti pitkältä ja sitte jos siitä joutuu lähtä vielä jonneen baariin :S Niin paljon kun mä pari viikkoa sitte ootin tätä...

saa nähä jaksaisko lähtä tänään juokseen, kiukuttaa...

Eiii, miks tänään on tollanen ilma ku on pakko lähteä liikenteeseen? Ja vielä bussilla..

Sataa vaakatasossa ja tuulee niin paljo et sateenvarjo olis entinen jos käyttäis tuol... Varmaan täytyy laittaa joku ulkoilutakki joka pitää vettä.. ja näytän mahtavalta sen takin pillifarkkujen ja nahkalaukun kanssa :/

Kissaherästys

Aamu alko nin helvetin loistavasti et ei oo paljo hurraamista. Valvoin taas myöhään ja kattelin animee... joten arvata saattaa etten olis halunnu herätä, ku vasta kahentoista aikoihin. Mutta ei hätää omistan niin ihanan kisun joka viskoo vaikka puhelimet ja herätyskellot lattialle jos mami ei korvan juuressa maukumiseen ragoi!

Pitkästä aikaa vituttaa ja paljon. Tekis mieli juoda kofeiini överit ja täristä kiukusta...

No nurmi on taas litimärkä (ei siis haravointia). Nyt pitäis saada aika kulumaan... illalla autokouluun teoria tunneille, mutta sinne on aikaa valovuosi.. Pitää varmaan tehä ristipistoja ja kuunnella in flamesiä kovalla. Jos vaikka tulis paremmalle tuulelle..

Kissaki lopetti just ruoan syönnin jälkeisen pesutuokion ja alko koisimaan. Mitä sanotte, pitäiskö mun mennä nyt huutamaan sen viereen?

...

Oon taas huomannu miten kiva olis kirjotella.. enää tän blogin nimi ei oo kuitenkaan paras mahdollinen, koska eihän se ole enää se ainut asia jota haluan. Toisen blogin alottaminen vaan tuntuu jotenki niin hankalalta, eli harvatkin lukijat koittakaa kestää.

Tän kuluneen viikon aikana oon kuluttan ihan liikaa rahaa.. menee aika tiukille varmaan enne seuraavan rahaerän tuloa :/ mut jotain hyödyllistä kuitenki et sain ostettua aivan ihanan nahkalaukun :) (ja oon siis kauan ettiny sellasta kestävää ja käytännöllitä, lähes joka tilanteen laukkua). Pari paitaa, ne sellaset kukkaverkkosukkikset, uuet puuvillasukkikset ja kynsilakan. Siinä ne tais olla..

Tänään oli tarkotus haravoija porukoitten pihalla, mut eipä toi sää oikeen ollu samaa mieltä.. Leivoin sitte päivällä korvapuusteja ja mussutin kaakaon kanssa mmm. Illa tuli tehtyä reilu tunnin lenkki koiran kanssa huonosta ilmasta huolimatta. No oli ainaki happirikasta ilmaa ku sato :)

Enimmäisenä piti siis ilmoittaa, että en oo koskaan onnistunut tekeen noin huonosti käyttäytyvää kakkua :S Suklaakakkuni siis hieman halkeili ja oli vaikee siivuttaa tai "kerrostaa". Mustikka rahkasta tuli hieman liian löysää ja mitähän vielä..

Aamulla kuitenki päädyin ennen lähtöä housuihin hameen sijaan. Otin jopa vielä sateenvarjonkin mukaan. Eli siis olin täydellisen varustautunu sadekeliin. Ja hemmetti soikoon kun astuin autokoulun ovista ulos aurinko tietenki paisto lämpimästi.

Sekä onneks ei tarttenu kannella mun kauheaa kasaa ruokakauppa ostoksia bussissa. Nöpöni tuli hakee mut <3

Tulin just suihkusta siivoilun ja leipoilun jälkeen. Nyt ei tartte ku löhöillä ja ootella että yökaveri tulee kotiin ;) ja huomena saan toivottavasti paljon onnitteluita.. tai yök 20 i-s-o luku..

Synkkä syksy ilma, eikä tykkää yhtään :S

Pitkästä aikaa kauhean vaikea aamu :S olis väsyttäny vaik ei nukuttan oikeestaan. Ysiltä kisu tuli herättää mut antamaan sille aamuruokaa.. ja olin ihan varma ku oli niin pimeetä et on viel aamuyö, mut ei ku ysiä se kello näytti. Pikku hiljaa ylös ja ilman tsekkaus ikkunasta. Sateinen ilma ja stereoissa oliki soinnu koko yön jo valmiiksi Mew (se on mun mielestä sadepäivän musiikkia).

Aamupalaks isolasi appelsiini mehua ja 1/4 pomelosta. Tää juttuhan meni sit niin että mun mummo oli ostanu ton meloonina ja ihmetelly et mikä ihme se on. Sitte se anto sen mulle ku ei ite tykänny. Ja jos joku joka lukee eikä tiiä mistä on kyse, ni se on sellanen iso sitrushedelmä. Ei se mun mielestä niin hyvää ollu et olisin sitä ite heti ostamassa..

Jokatapauksessa olin aatellu lähtä kaupunkii hamepäällä, mut saa nähä meneeks vaatevalinnat uusiks. Nooh nyt alko kuuluu kovaa ropinaa ..:S juu kaatamalla vettä ja tuulee ... hööh! Mut pitää kattella.. tuun varmaan illalla raportoimaan mun kakun kohtalosta, et meniks pannukakuks :D

Viikonlopun löhöilyä..

Hävettää taas miettiä mitä tuli tehtyä viikonloppuna, ei siis yhtikäs mitään. Animea tuli tuiotettua enemmän kuin laki sallii, sekä kirjoja luettua. Työttömän arkea (vaikkei arki ollutkaan :D). Koko viikonlopun oltiin herran luona <3 kokkailin curry kanaa ja nuudeleita, nammm! ^_^

Huomena aattelin mennä autokoululle tekemään vähän harjotus kokeita, että sais joskus vihdoin sen kortinkin.. Samalla kaupungista ostaas muutama tee- muki lisää, sekä pikainen kirjastossa käynti. Toivottavasti ei tartu taas jättipinoa mukaan, se on niin mun paheeni. Ainaku olis valmiiks luettavaa osuu silmiin kaikkea muuta kivaa ja sitte on menoa :D

Mutta melkein, tärkein, ehkä, saattais olla että huomena minä pääsen leipomaan :> Tiistaina siis mun synttärit ja aattelin leipoa sitten suklaa- kakun, JEE. Onneks oon kutsunu mummot syömää ni mulle ei toivottavast jää kauheen isoo kasaa sen jälkee :) Pitäsi pitää ihan omaks parhaakseni jotain herkkulakkoa välillä. Mua vaan motivois enemmän että saisin käyä jossain ohjatuilla liikuntatunneilla. Muttaa kuuun ei ooole rahaaa :S

Haluisin kiinteytyä ja vähän lihaksia (ainaki vatsa) ja muutenkii, sanokaa jos sellaset saa jostain saa ilmaseksi...

mitä, mitä miksi?

En osaa kertoa mitä, mutta jotain en ymmärrä.

Ollaan pojan kanssa oltu melko tiiviisti viime kuukaudet yhdessä. Se on sellainen ihminen jota en osannut edes kuvitella tapaavani. Ihminen joka näkee ilmeistäni täsmälleen mitä ajattelen ja tulee lähelle kun sitä kaipaan. On rauhallinen "kotikissa" kuin minäkin, vaikka osaakin juhlia. Yksin kertaisesti se ei saa minua suuttumaan millään.

Viime yön sain kuitenkin koisia yksin kisun vieressä. Poika oli kaverin tuparipokeri-illassa. Jostain syystä rintaan putosi jotain painavaa, mitä se oli? Mustasukkaisuutta, mitä ihmettä? Onko minusta tullut ällö omistuksen haluinen hiiri?

Kaiken kummajaisuuden keskellä tuli hätääntymisen tunne ja aloin miettimään mikä minussa on vikana? Vai onko? En haluisi sanoa sitä ääneen mitä nyt haluisin muuttaa itsessäni... koska kokkailu on liian kivaa ja on ihana laittaa ruokaa kahdelle <3 sekä kuulla kiitos..

Is this real end?

Ei voi muuta kuin sanoa, että WAU. Olen ollut niin iloinen, ja niin murehtimaton syömisistäni. Enkä halua tämän tunteen loppuvan. Aivan yllättäen onnellisuus on imaissut minut syvemmälle kuin uskalsin odottaakkaan.

Tuntuu että mulla olisi oikeasti elämä, ihka oma elämä. Oma rauhan hetki nyt pitkästä aikaa. Olen ollut kavereitten kanssa, tutustunut uusiin ihmisiin ja tehnyt kaikkea kivaa. Ei se niin vakavaa ole. Ehkä mä olen viimeinkin vaan löytänyt sen oikean narun josta vetää. Haluan vain korkeammalle, tuudittautua elämän syleilyyn.

Tunne on vaan niin mahtava, aivan kuin oikeasti kuuluisin johonkin. En pelkää sanojani ja tuntuu että minusta välitetään. Nyt käsitän mitä tarkoittaa tosiystävät.

Tutustuin myös yhteen mukavaan herraan, tuossa viime viikonloppuna. Aivan mahtavaa, pääni leijuu tällä hetkellä sadanmetrin korkeudessa. Miten ihanaa se onkaan, ja miten kauan siitä viimeisestä onkaan. <3

Tässä siis olen pohtinut, että miten tälle blogille käy? Jatkosta en tiedä. Onko mitään järkeä kirjoitella kerran kuussa miten kivaa on? Kaikki on niin uutta ja kivaa. Toisaalta pelottaa sanoa se tässä ääneen, koska eihän sitä ikinä tiedä mitä huomena löytää oven takaa.

Olen nyt niin korkealla flow feelingeissä, että en jaksa ajatella muuta. Toivottavasti ei kuitenkaan käy pahasti. Pelkään että jos jotain ikävää nyt sattuisi tässä ihmemaassa, putoaisin vielä korkeammalta, vielä syvempään kuiluun.

En tiedä ovatko nämä viimeiset sanani, mutta onnellisuutta sen mä haluan pitää :)

"Läski lapsi, syöthän pääsiäispesäsi"

Pääsiäinen, pääsiäinen...

Eilen olin äidillä päivällistämässä. Meni överiksi. Äiti katto varmaan että mikä toa tyttöä vaivaa, kun se syö taas noin paljon.

Mut pakotettiin jäämään vielä kahville, kun tuli kylään sukulaisia joita ei oltu vähään aikaan nähty. Taas sitä oltiin ruokapöydässä. Kahvia, kakkua ja kiusallista jutustelua, ilman mitään yhtetistä jutustelun aihetta.

Lopulta pääsin lähtemään, ainakin melkein. Äiti huikkasi:" Mut ethän sä katonu oliks kukko muninu sulle?"

-"Öö, häh? En oo kattonu.." (Mä olen aikuinen, lihava aikuinen, läski lapsesi)

Mingnom- munia ("siellä on niitä sun lemppareita"), kindereitä ja suklaa täytteisiä pikkumunia. Aivan järetön kasa. Onhan suklaa hyvää, mutta äiti pieni ei tajua ettei tällaisella bulimiselle ahmatille voi antaa noin isoa kasaa suklaata. Rahat menee kankkulan kaivoon kun ahmin ja oksun ne.

Tänään mä vain lipitän vihreätä teetä ja lenkkeilen. Jos pakko syödä niin vain puuroa, jotta huomena kehtaa lyllertää kouluun..

Kiireilyä, suutustelua.

Eilinen oli rankka päivä, täynnä elämää, mutta lopulta kuitenkin helvetin ahdistava.

Koulussa ryhmätöitä, koe, kahvia, teetä ja suklaapatukka.

Koulusta suoraan kaverin kaverille, jota en oo koskaan tavannut. Mentiin kahville, omituinen tilanne. Menin lukkoon, niinkuin uusien ihmisten seurassa. Kyllä mä jotain sanoin, jäi varmaan tosi viisas kuva musta.

Illalla oli sellanen koulutehtävä tai "luokkaretki". Tarkoitus oli että käytäis museossa niin tämä päivä on nyt vapaa. Ei siinä mitään kaikki kiers omaa tahtia sen läpi. Lopulta me oltiin melkein kaikki siellä museon kahvilassa ja rakennuksessa piti olla 1,5 tuntia. Tunti jälellä.

-"Mitä otetaan?" Jollain idiootilla välähti että otetaan tuopit ja mennää istumaan tonne terassille. Ilma oli ihana, aurinko vähä alkanu jo laskemaan ja satama ihan tyyni sekä hiljanen. (ii nyt joku arvaa mikä museo) Istuttiin siellä 15 metrin korkeudessa, juteltiin.

Olin niin lapsi etten ottanu mitään juotavaa. Istuin, nauroin ja huidoin tupakan savua pois naamalta vain (en polta).

Yhtä'äkkiä joku sanoi jotain, mistä vähän suutahdin. Tunsin miten se rinnassa oleva köntti alkoi kuristaa. Oli pakko mennä vessaan. Siellä oli helvetin iso kokovartalo peili, kirkas valaistus ja VALAS (=minä). poispoispois...

Menin terassille -"mä meen, hyvää pääsiäistä..mhh.." En mä tiiä kuuliko kukaan, ei ne halunnu kuulla ees varmaan. Tuli niin helvetin nolla olo ja kävelin keskustaan, hengästyneenä ahdistuksesta.

Kauppaan: marsulle kurkkua ja mulle jotain vehnäperunaleipää. Robottimaisesti kassalle. Viereisessä jonossa yks luokkalainen (joka oli lähteny aiemmin) hymyili, hymyilin takasin ja häpesin lihotusleipä sylissäni.

Linja-auto tuli aika pian, onneksi. Kotona ihan helvetin nälkä kun olin päivällä syöny vaan sen fazerina-patukan. Leipä, paljon vettä, leipä...vettä ja Kuulen ku-si-pää! Vuodatin sen kaiken moskan ulos. Itkin, itkin ja vaivuin uneen.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Pmmp - Valitusvirsi

Sanon tämän kaiken suoraan

koska mä rakastan sua liikaa

Jokaisella mitta on täynnä

jos susi tulee, saat vaan huutaa

Oma napa ehkä auttaa sua

peilikuva vielä säälii

Saisit kavereita pilttuusta

ne samoin märehtii ja kärsii

Oletko juonut viimein

jokaisen haavan täyteen

Ilo ei löydy millään

Mielenrauha ei valvo viiteen

Miten elämänpiiri söi itsensä

miten kapeni tie, minä näin

hetkensä heitti moni pois

vaan piti penseytensä

No kun on se kauhea

lasinen lapsuus

ja annettu huonot eväät

niin on valmiiksi pilalla kaikki

ja oot liian hauras

sun omasta mielestä

kestämään elämää täällä

Se kaikki on sinusta kii

tää on viimeinen valitusvirsi

kun kukaan ei jaksa enää

Aina vika löytyy jostain muualta

jotakin voit syyttää

Sinä et ole mistään vastuussa

Mitä vittua noi kyttää

Veditkö eilen viimein

jokaisen haavan täyteen

Ilo ei löydy millään

Mielenrauha ei valvo viiteen

Miten elämänpiiri söi itsensä

miten kapeni tie, minä näin

hetkensä heitti moni pois

vaan piti ynseytensä

Et löydä rakkautta

et virtaavaa verta

koska etsit kuolleita

kuolleiden joukosta

et löydä sydäntä

vaan onttoja haarniskoja

sinä katsot tyhjiin silmäkuoppiin

löyhkäävissä vartaloissa

Tahdot helpon lohdutuksen

saat siis halpoja messiaita

Kymmenen askelta alespäin.

Inhoan tätä tunnetta. Tärisen, sormet ja rauhaset turvonnet, rinta kipeä ja päätä särkee. Kolmas päivä putkeen oon oksennellu ja ahminu. Helvetisti rahaa on mennyt hukkaan. Mikä tän laukasee?

Miks mun piti tänään aamulla jatkaa vielä? Mulla oli niin kipee pää ja paha olo, eli piti syyä vähä et tulis parempi olo. Hups oho mähän söinki nytkin liika, voi prkl!!

Haluun vaipua koomaan, nukkua pois.

Morning post.

Tää on ihan omituista, tuntuu etten olis ollu yksin kotona pitkään aikaan. Melkeen joka päivä saanu juossa ties missä taas. Ei mua haittaa, liikuntaa. Eilen kävin jopa vaa'alla, se oli nyt jo 2 kiloa tippunut siitä mun uber korkeimmasta. Hyvä, eipä rämmitty toissapäivänä turhaan 2 ja puolta tuntia mettässä umpihangessa, sukat ja kengät umpimärkinä. Oli koirilta ja meiltä molemmilta kyllä mehut aika pois.

Väsyttää ja säpsähin 6.20 hereille. En oikeen vieläkään tiiä, että olinko unohtanu laittaa kellon herättää vai painoinko sen unissaan kiini. Onneks heräsin kuitenki ite.

Nyt viimiset tipat pahaa kahvia naamariin (:S), meikit naamaan ja bussille. Toivottavasti tulis nätti päivä <3

Mutta mitä sinä tyttö oletkaan tehnyt?

Kaikin puolin mitään sanomaton päivä. Koulussa hyvin rauhallista. Äänekkäimmät oli selvästi kotona krapuloissaan. Aamulla oli teoria tunteja ja iltapäivällä "käytäntöä". Harjoteltiin lautasten kantamista. Ja hahaa en hajottanukkaan yhtäkää :P ei tosin kukaan muukaan..

Olipa kamun kanssa omituiset keskustelun aiheet myös tänään. Se katteli omia käsivarsiaan ja mä tokasin että ootpas sä itsetuhonen, ku sillä on käsissä aika paljon naarmuja. Kyllähän mä tiesin että ne on sen eläimistä, kun niitä on jokusen verran. Vastaukseks kuitenki sain, ettei se helvetti tajuu sellasia ihmisiä jotka tekee naarmuja ja valittaa että haluaa kuolla.

Tuntu heti jotenki että se sano sen jotenki painottaen. Oliskohan se voinu nähä pukkarissa, mun naarmut jalassa? Ne arvet jäi aika näkysiksi, vaikkei ollu tarkotus. Toivottavasti ajanmukaan vähä haalistuu.. en tiiä.

Enkä tiiä onko missään järkeä, mutta laskin tänään kalorit pitkästä aikaa. Tähän mennessä 700. Ehkä syön jotain vielä. Ehkä.

Olen kuitenkin niin norsu, että voin turvallisesti taas alkaa vähän laihduttaa. Enhän mä ole vieläkään oppinut syömään täysin normaalisti. Ei kai kukaan maailmassa voi syödä täysin_normaalisti, tai mikä on oikeasti normaali? Oppikirjojen normaali, vai oman pään normaali?

On sinun aikasi taas kumartaa, neiti vaikeasti tavoitettava.

Viikonloppu meni taas niin helvetin nopeasti. Ja lauantaina tuli avattua viikon oksusaldokin, kun kävin äiskällä syömässä. Lasangnea, mitä mä ajattelin? en muka voinu kieltäytyä. Eikä toi ollu mitään, illalla toinen erä kermajäden kanssa. Voi helvetti.

Äsken tajusin pitkästä aikaa kirjautua meseen. Sinne oli jätetty perjantaina illalla pikaviesti siltä uudelta kaverilta. -"Soita heti ku näät tän (puh.nro)" Jostain syystä me ei siis oltu kuluneella viikolla vaihettu ees numeroitamme, sen takia siis tolleen. Äsken soitin että mitä sillä olis ollu perjantaina asiaa. Melkeinpä arvasin, ne oli lähten bilettää ja olis oikeesti pyytäny mua mukaan.

Toisaalta harmittaa, toisaalta taas ei. Mitä mä olisin laittanu päälle? Mitä mä olisin juonu? Enhän mä tiiä mitään, ku en oo ikin ollu missää baaris. Olisin ollu heti pöyän alla.. Kaikista nolointa on et just edelliseen postaukseen vuodatin miten kukaan ei pyytäny mun seuraa. Niin tein taas niin kuuluisat itseni, eli olin vaikeasti tavoitettava.

Kerkesinpä siis tossa välissä jo vitutukseeni ahmimaan kasan pakastepullia, mikä ei ollu hyvä idea. Vaikka join paljo vettä ne jumittu mun mahaan. Kurkua polttaa, tuntuu että vaan mahanesteitä olis tullu sen veden mukana :S No onpa ollu taas pää pöntössä, vaikka ei mitään krapulaa olekkaan.

Huomena kouluun kuuntelemaan niitten viikonlopun kulkuja, ei kiinnosta. Haluan jäädä nukkumaan. Väsyttää jo ajatuskin.

You have failed, please die.

Kummallista, mulla on ollut nyt lähipäivinä niin kiirus, etten oo kotiin tultuani jaksanu edes kuulumisia kirjoitella. Tätähän mä kuitenkin halusin, ainakin jossain vaiheessa. Siis sitä että mulla olis jotain elämää, ystäviä, menoja, naurua ja mukavaa.

Muutamana päivänä oon jopa tullut kotiin vasta yheksän aikaan. Outoa sinänsä, kun oon yleensä tottunu että heti koulun jälkeen kotiin syömään tai yksin tylsistelemään.

Eilen olin niin väsyny että tulin suoraan kotiin. Söin 4 näkkileipää ja 18 muffinssia. Ei mun niitä kaikkia pitäny syyä. Tuli vaan sellanen olo, että mitä mä oon oikein kuvitellut. Perjantaihan on päivä ku kaikki lähtee juomaan. Ei mulle edes vihjastu että haluanko mukaan. Mä varmaan olin jonku laisella koe viikolla, ja mut todettiin tylsäksi. Tai tyhmäksi.

Tuntuu että välillä on ihan hyvä fiilis, mutta sitte se taas laskee. Yleensä alan ajattelemaan että miltä mä näytän niitten silmissä, ja oliks toi ihan tyhmä vitsi mitä sanoin..

Ruokailujen osalta on menny ihan ok. (ennen eilistä) Oon syöny aamusin puuroa ja koulussa ollaan käyty ruokalassa syömässä. Eli oon opetellu syömään normaaleja annoksia, ja siellähän mä en uskaltais oksentaa. Kavereilla ollaan syöty karkkeja, suklaata, makeita leivonnaisia ja en edes muista mitä.

Onhan mun sosiaalisuus mahakin isontunut, farkut on selvästi tiukemmat ja mua ärsytää.

Tuntuu vaan taas niin siltä, että oon huijannu itteäni. Miks mä yritän syyä, tai miks mä syön? Mun päässähän on ollut monta vuotta se että haluaisin olla laiha, laihin. Toisaalta kun ruoka on hyvää ja täyspäivänen bulimikkokaan en haluais olla. Vissiin nyt jo pelottaa kun käyn oksentamassa, että mitä jos jonain päivänä putket halkeaa ja joudun vaikeuksiin...

Mä haluan tällähetkellä niin kovasti että mun ruho olis pienempi.

ps. käivinpä pitkästä aikaa aamulenkillä :)

PMMP:n Veden varaan -albumi ilmestyy tänään!!

Niin ihana ja rohkea, erilainen kaksikko. Rakastan <3

Saa nähä lähenkö metsästää tota levyä vielä tänään.. :D

Tykkääkö kukaan muu?

Perjantai

Tajuttoman pitkä kirjotus tauko. Ilmoitettakoon että olen siis kuitenkin hengissä. Niinkuin aiemmatkin viikot, niin tämäkin on ollut sekainen. Ja hyvä hyvä suomen kieli :P

Alkuviikosta hyppäsin vaa'alle -> paha virhe, tai hyvä ainakin tajusin ainaki että nyt loppuu tää tajuton hiilareitten syöminen. Oikeesti en edes tajua, et miks pitäis syyä jotain perunaa, riisiä ja pastaa. Eihän niissä ole mitään ravinteita, ainoastaan helvetisti hiilareita. Ne on pakko olla syy mun painon nousuun.

Enkä aio enää tässä blogissa mainita numeroilla painoani. Ei se varmaan edes oikeasti kiinnosta ketään, eikä sen tietäminen ole mitenkään kiinnostavaa.

Kevensin siis ton vaa'alle pomppaamisen jälkeen vähän. Kävin kävely lenkillä ja soin viikon kevyemmin. Eli kirjojen mukaan terveellisesti. Eilen mun sisällä otti kuitenki joku piru valtansa.

Päästiin koulusta aikasin, mulla oli kauhea nälkä. Olin syöny aamulla vaan yhen appelsiinin, enkä mitään ruokiksella. Mun uus "kaveri"(en tiiä voiko nimittää tolla sanalla?) ylipuhu mut sen luokse kahville. Se syötti mulle sämpylän ja kanapiirakkaa. En väitä etteikö se olis ollu hyvää, mutta suolastarasvasta piirakkaa ja oikeeta vehnäpullasämpylää!

Menin bussilla kotiin ja äiti oli menossa kauppaan, menin mukaan. Ostin karkkia ja perus tavarat. Tultiin kotiin kaadoin puolet karkki pussista taskun pohjalle ja lähin juokseen bussille, olin menossa kaupunkiin. Bussin takana söin karkkeja pikkipojan silmien vilkuillessa.

Kävin perillä eri kaupoissa ostin erilaisia makeita tuoteita, karkkeja , muffineita.. makuunin herkkukarkkeja. Kuulostaa paljolta, mutta ei se niin paljon ollut. Halusin lisää, mutten kehdannu ostaa kerralla enempää ku korkeintaan parisataa grammaa. Mitä siitäki olis ajateltu ku norsu ostaa puolen kilon karkki pussin?

Toivotavasti kukaan ei seutannu mun kummallisia puuhia. En kuitenkaan asu missää miljoona kaupungissa siis, joten ihan hyvin joku on voinut nähdä mut kaks kertaa esim :o

Eilisen loppu on jo tässä vaiheessa historiaa, enkä halua enää yksityiskohtaisesti kertoa siitä.

Tulipa myös voicelta ihana Maija Vilkkumaan ihana kappale Igalsin Laura

(en jaksanu perehtyä miten sellasen you tube videon saa laitettua)

tuolla kuitenkin->

http://www.youtube.com/watch?v=iAEX2WQOsGY

Falling down and riceing up.. (oikenin kirjoitus?)

Tää viikko on ollu kyllä semmosta rämpimistä ja tuskailua. Mä haluan voida paremmin, mutta ei mikään ole yksinkertaista. Jokaisella asialla on toiset puolensa ja minä en osaa kun tuijottaa sinne pimeälle puolelle.

Tuntu kun joku erehty sanomaan jotaan, että sillä oli aina joka taka-ajatus. Ihan pienet asiat ja niistä saa pään vaivaa...(tarkottiks se tolla et oon vähä vajaa?) Mua pelottaa vaan se että mitä jos mut potkastaan tästä koulutuksesta pois, kun en jaksa joka päivä olla niin vilkas ja sosiaalinen?

Loppu viikosta alko tulla pikkuhiljaa jo nälkä ja yritin syyä normisti. Suklaa ja kylmäsavutofu-pinaattituorepasta ei ollu kuitenkaan ei ollu kuitenkaan maailman paras asia. Eihän ne suostunu olemaan kunnolla mun masussa. Ylös yhtä nopeasti kuin ales tai hitaasti, ihan sama..

Eilinen oli jo hyvä päivä jaksoin tehä hyvää ruokaa, syödä normaalisti ja napostelin vähän karkkia :) Tuli ihan hyvä mieli, vaikka masu näyttiki isolta. En jaksanu siitäkään välittää kun vilkasun ajan. Ottais kevät nyt loppukirin, että vois nähdä auringon. Ehkä aurinko vois paistaa sinne syvälle missä valoista aikaa ei ole vähään aikaan nähty..

Terkkarin tarkastus.

Tänään tuli heti koulussa ihan kulman takaa, että tänään alotetaan terkkarin tarkastukset. Tottakai oon ihan aakkosten alussa ja jouduin menee jo tänään. Onneks ei ollu mikään ongelma-aamu, vaan hiukset oli pesty ja vaatteet katottu valmiiksi :>

Käytiin läpi ihan perus jutut hemoglobiin, joka oli 144. Eiks se oo aika korkee? Sekä verenpaine, joka oli mulla taivaissa. Mä tuppaan aina jännittää niin paljo, että se nousee aina pilviin.. Painoki piti sanoa, muttei punnittu. -"Sun painoindeksi on 22, se on normaali" -(yök, normaali)

Mulla ei ollu tietoa mun rokotuskortista, mutta muistin että viimeksi ala asteella olin saanut rokotukset. Tottakai se sitte päivitti mun jäykkäkokuristuksen ja nyt on käsivarsi vähän pipi :/

Kamalin kohta mikä jäi mua kuitenkin vaivaamaan, oli se kuluneen kuukauden mielialakysely. Aattelin heti että ei hitto, mitä mä näistä ympyröin. Ruksasin kuitenki kaikista sellaset positiivisen puolella olevat vaihtoehdot, tai tyydyttävät. Vastaukseks sain sitte, että onks mun mielialat kuitenki melko tasasia? -"öö...joo, voishan aina tietty vähän paremmin mennä.."

Oikeesti se jäi vaivaamaan mua. Mitä se olis sanonu jos olisin sanonu, että ei mulla oo kaikki sillai 'ihan hyvin' vaan 'melko huonosti'. Tai oikeastaan ei niin huonosti ku esimerkiks kolme kuukautta sitte, mutta silti. Kyllä mulla olis sellanen tarve kertoa jolleen näistä mun omituisista asioista, mutta en mä uskalla.. Jos mut tulkitaan väärin ja otetaan liian vakavasti, eihän mulla mitään vakavaa, jotain pientä vain..

Tänään oon syöny pelottavan vähän. Mä yritän olla huomioimatta, koska yritän opetella kuuntelemaan omaa kehoani ja nälkää. Olin niin väsyny ja masis päällä ku tulin kotiin, että käperryin kuuman soijamaito-mukillisen jälkeen heti sänkyyn peiton ja viltin alle. En mä kuitenkaan nukkunu, makasin 3 tuntia silmät kiinni vain. En mä muuta jaksanut.

Mikä mua väsyttää? Mun energisyys taso on romahtanu taas ihan järkyttävästi, kun vertaa siihen viikon takaseen tekstiin. En tiedä, ehkä tää tästä.. nyt kuitenkin kuumaa vanhoutenin kaakaota soijamaidolla ja sokerilla!! (ei makeutusaineilla)

Ja iiks, mulla ei oo ikin ollu yli viittä lukijaa!! Hee

Saduista rakkaustarinoihin

Aivan ihanasti alko tää päivä. Olin laskettelemassa, siskon kanssa (heh). Viime kerrasta onki kulunu taas liian pitkä aika, viime vuona en laskenu kertaakaan. Vaikka oon hommannu sitä varten laskettelu kamatki, et tulis useemmin käytyy. Sinne on vaan niin vaikee päässä, ku jonkun verran matkaa kotoa. (30-40 km?)

Kotiuduttua tein itelleni sitte herkkusalaatin :) Lämpimään osaan paistoin soijasuikaleita ja hernemaissipaprika -sekotusta. Laitoin niihin curry-tahnaa ja tein siitä tulista, nam :P. Sekä lisäksi jäävuorisalaattia, ruisnäkkäriä ja soijamaitoa.

--

Nyt kuitenki oikeaan aiheeseen. Katoin tänään siis pitkästä aikaa sen Mouling Rouge -musikaalileffan. Piti siis taas nyyhkyttää ja kattoa, vaikka oon nähny sen varmaan 10 kertaa ja aina itkeny :D Joo mutta se on jotenki niin satumainen. Rakkaus on tärkeintä ja sen edestä kannattaa kamppailla, vaikka se ei olisi helppoa.

Oon pienestä pitäen rakastanu käyä teatterissa ja kattoa sekä kuunnella prinsessa ja rakkaustarinoita. Mulla oli vaan pienenä se ongelma, että en tajunnu että elokuvissa näytelijät ei oikeasti oo sellasia persoonia mitä ne näyttelee. Rakastuin aina joihinki henkilöihin ja olisin halunnu tavata ne ja ystävystyä, tai edes jutella.

Se on vaan niin jännittävää, joidenki ihmisten elämä on vaan kiinnostava ja täynnä glamouria sekä seikkailuja. Todellisuus on vaan niin paljon tylsempää. Kyllä mäkin 5 vuotiaana mietin, kuinka prinssi mut joskus tulis lasikengän kanssa noutamaan ja eläisin onnelista elämää. Se ei vaan mee niin. Lapsena on helppo tuudittauutua satujen vietäväksi, ja olla murehtimatta kuinka todellisuus pamahtaa jossain vaiheessa päin naamaa kulman takaa.

Ei mullakaan oo ollu täydellinen lapsuus, vanhempien ero ja niin pois päin. Kuitenkin mulla on muistot isän kanssa vietetyistä leffahetkistä ja mummon sekä vaarin kanssa nautituista teatteri illoista. Ei sille loppujen lopuksi minkään mahda, että sometimes fairytale just gone bad...

Aamu ahistusteilu

Koneeseen kadonnut

Koneeseen kadonnutta
ei voi takaisin saada
Kulutettu käytetty
ruokkimaan ympyrää

Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla

Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa

Millainen on se taivas
jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani

Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla

Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Joku meistä on onneton
palanut mutta tunnoton
katuva mutta uskoton
enemmän kuin rauhaton

Periaate on ehdoton
perustelu on aukoton
yhtälö ehkä mahdoton
Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Maailma kaatuu!! Kävin vaa'alla, en oottanu et se olis noussu jo noin paljon.. :S Mulla ei oo vaatteita jotka ei ahistais, en haluu lähtä kouluun. Ekalla tunnilla heti matikan tasotesti :///..

Fiilikset pohjassa

On ollu vapaampi olo ku oon syöny ajattelematta. Tarkotan tolla sitä että oon syöny ku on ollu nälkä tai on tehny mieli syödä. Niin pelottavaa ku se onki, ni mä oon syöny vissiin vähemmän nyt kun pitkään aikaan. Pelottavaa, sitä se pakkomielle teettää...

Koulussa on menny ihan ok, alkaa jo nyt tosin tuntua puudutavalta. En oo ikinä ollu mikään hikari tai ollenkaan opiskelija tyyppiä, ni ahistaa istua paikoillaan ja kuunnella. Meillä on tosi hyvä ryhmähenki, kaikki tulee toimeen kaikkien kanssa. Onhan se tietysti aikuiskoulutus keskus ja kaikki käyttäytyy aikuismaisesti. Mä oon vissiin nuorin :D

Oon huomannu et mitä enemmän on tekemistä, sen normaalimpi oon. Nyt tänäänki esimerkiksi, ku oon kotii tultua vaan ollu ja lojunu ni on jotenki valju olo. Sellanen tyhjä, turha ja niin tuttu tunne. Menis jo pois.. voinko mä koskaan elää normaalia elämää, kun mulla ei ole ystäviä? en mä tutustukkaan koskaan keneenkään, en saa ikinä perhettä ja kuolen yksin. Mulla on kuitenkin lopussa paskamainen loppu. Miks kukaan ei tullu varottamaan mua kun olin 6-vuotias, että mieti tyttö tarkkaan jokainen siirtosi muuten kadut sitä viidentoistavuoden päästä.

Oikeinkurinnurinpäin.

Viikko on ollut kaiken kaikkiaan niin ailahtelevainen, etten ole mitään syvempää aiemmin uskaltanu tulla kirjottamaan. Alku viikko meni aika huminalla, ryhmässä oli muutama tuttukin jo ennestään. Oli mukavaa, käytiin yhdessä syömässä ja minäkin keskityin muuhunkin kuin muiden ja oman syömisten tarkkailuun.

Viime viikolla mulle siis tapahtui aivan selvästi jotain. Olin toooodella iloinen ja puhelias ja siis aivan totaallisesti eri ihminen. Kun tulin kotiin hymyilin ja katsoin peiliin, kuka tuo on? Minä. Tämä puoli on ollut kadoksissa jo muutaman vuoden, juuri se iloinen ja hassutteleva tyttö. Se entinen, ennen kuin aloin häpeämään itseäni.

Oikeasti oon pohtinu, että mikä sai mut alun perin tarkkailemaan itteäni. Ei mikään ole haudanvakavaa. On okei jos kädet osuu kylkiin välillä ja ales katsoessa tulee pieni kaksois leuka. Mikään muu ei oikeasti ole tärkeämpää kuin hyvä terveys.

Nyt tuntuu siltä että ihan sama, enhän mä oikeesi oo kauheesti saanu painoa pois tän blogin pitämisen aikana edes. Se on vaan niin totta kun ihminen alkaa laihduttamaan niin ruoasta tulee pakko mielle. Mun esimerkissä, mä aloin syömään epäterveellisesti. Säännölliset ruokailut vaihtui kevyiksi välipaloksi ja illalla syötiin senkin edestä leipää. Myös olen syönyt parin vuoden sisällä enemmän herkkuja kuin viisivuotta sitten esimerkiksi.

Kun ihminen yrittää pihtailla kaloressa saataa huomata yhtä'äkkiä syövänsä pelkkiä lisäaineita. Riisikakut, pussikeitot, mehut.. Vaikka hedelmistä ja vihanneksista sais vitamiineja ja hivenaineita, ei kuitenkaan saa tarpeeksi ja monipuolisesti.

Kuitenkin vaikka mulla meni tää viikko "hyvin" kun en ottanu tressiä syömisistä, enkä yrittäny syyä erityisen kevyesti vaan normaalisti. Silti siinä on vielä varjo jostanin kummasta viruksesta mikä kytee. Eilen esim tuli oksennettua brownieta. Sekä tänään kun tein sellaista hiilaripommia kuin soija-hmp(hernemaissipaprika)-makaroonilaatikkoa tulin syöneeksi sitä namia ison kahden annoksen verran ja pukasin. Ei se ollu suunniteltu se vaan oli hyvää.

En oikeesti jaksa enää yrittää laihduttaa, kun en pysty. Enkä mä kauheesti nää tarvetta, mähän olen normaali ja normaalit on paljo ilosempia. En voi sanoa että haluan mun elämän takas, mutta haluan ainakin nauttia kaikesta mikä tuleman pitää. Yrittää elää normaalisti, stessittömästi. Ei kaikkea tarvi ottaa niin vakavasti. Oppisi vaan uudestaan siihen.

Tuli kyllä sellanen avautumisteksi että vähän hirvittää. Mun mielialat on vaihellu tän viikon aikana niin paljon. Ei sitä koskaan tiedä millä tuulella mä ens viikolla olen. Siinä ryhmästä on kuus ihmistä liikaa ja ens viikolla ne karsitaan pois. Toivottavasti mä en joudu lähtemään. Mulla ei ole suunnitelmaa b. Suunnitelmien suunnitteleminen on perseestä.

Ja pakko hehkuttaa KOHTA ON PÄÄSIÄINEN!!!

Eli kaupoissa on suklaa munia :) ja aion syyä hyvin mielin. Haukkukaa vaan läskiksi.

Noloa, luulotauteilua

Nukuin viimeyönä 2-3 tuntia, en saanu kunnolla henkeä. Olin ihan varma että mulla oli joku keuhkoputken tulehus...ku kert silloon lenkilläki otti keuhkoista.

Kävin illalla sairaanhoitajalla ja aaw se oliki ihan yli söötti poika tai mies siis. Olin ihan varma että se oli varmasti mun ikänen, korkeentaan 2 vuotta vanhempi :) Se otti multa sormen päästä verta sellaseen putkeen, joka pika testas oliks mul tulehusaarvot koholla.

Eka yritys. "Ompas sulla kylmät kädet, missäs sun hanskat on?"

-"Oli mulla lapaset, mulla on aina kylmät kädet.."

Poika puristaa verta mun sormen päästä siihen tikkuun.

-"Aika nihkeesti tulee, se on tää talviaika ku on kylmä"

-"Mullahan on tosissaan aina huono verenkierto käsissä" :D

Poika laittaa putkilon koneeseen. Ootetaan, se ottaa sen pois kun kone käskee sekoittaa. Poika sekoittaa ja laittaa sen takaisin. Kohta se näyttää ettei saanut tulosta.

Poika "Voi paska, se tekee tota aina välillä"

Eli uusiks koko homma toisesta sormesta. Nips ja taas se rutistaa mun sormen päätä hellästi mutta napakasti. Mutta laite ei toimi vieläkään :O

Poika "Nyt tein kaiken ihan oikein, olis sen nyt pitäny toimia"

-"Kiva, mun veri on ihan kuollut" ja mun jännitys vähän laantuu..

Kolmas kerta toden sanoo. Ei mitään, arvot on ihan normaalit. Se kattoo vielä lämmön korvasta, 36,2. Myös pikasesti mun hapen kulun kehossa, jollaan laitteella sormen päästä. Kaikki ihan ok. Se käski vaan lepäillä, pukea lämpösesti päälle ja syyä buranaa. Mä puin päälle ja vilautin lapasia, kyllä käsineet omistan :D.

Mä kuitenkin kaiken kaikkiaan nolasin itteni niitten silmissä, ku musta ei löytyny mitään. Halusin kuitenki varmistaa. Mulla on ollu noin kolme vuotta sitte muistaakseni keuhkokuume, ei ollu kivaa. Nyt oli kuitenki vissiin kyseessä joku luulo tauti..

Ärrgggs ÄÄÄÄ muN PÄÄ haJOO

PErse helvettiiii!!! Mulla on nyt niin kauheet tuskat maha on ihan täysi, ahmin en juonu tarpeeks ja mun mahassa on paska ruokaa kauhee möhkäle eikä se tuu ulossss!!

Tuntuu että kuolen, ahistaa, kaikki on ihan kakkaa ja huomena pitäis olla kahdeksalta opiskelemassa. Läskimpänä ja turvonneenpana kuin ikinä.. :'''''''(((

Pullasaldo nolla, herkkusaldo suklaalevy sekä karkkia

En sitten kuitenkaan jaksanu alkaa tekemään niitä pullukoita. Enkä myöskään lähteä metsästämään niitä mistään. Yritin tyytyä googlen kuvahakuun, sekä banaaniin ja päärynään.

Ei ne kuitenkaan loppupelissä auttanu, alko tekee vaan enemmän mieli makeeta. Siitä huolimatta vaikka olin syöny aamupalan, lounaan ja ton hedelmävälipalan. Suunnistin läheiselle kioskille ja ostin fazerina suklaalevyn (100g) sekä pienen irttaripussin(ehk 100g kans).


Mussuttelin hyvin mielin ja aattelin et nyt en ajattele ees oksentavani, koska päivä oli muutenki menny hyvin. Kattelin samalla fc venus-leffaa ja nautiskelin. Ku herkut loppu, aattelin et ei tullu ees mitenkään ällö makee olo ja eikä se niin sairas määrä ollu.


Kuitenki vähän ajan päästä jotenki vinksahti. Aattelin et miks jättää se suklaa esim sisälle, ku se on niin helppo yökätä pois. En mä paljon, vähän vain.. ja tuli "vähän vain" ei koko suklaata edes. Tilanteen ei olisi tarttenu ees tapahtua, mä oon niin hyvin tsempannu tän viikon. Kalorit jää tän päivän osalta silti yli tavotteen jo nyt, mutta haluisin silti eroon tosta juttusta.


---------


Tämän iän piti olla parempi ja
olotilan jotenkin tyyni
Kenen vika?
Kuka meni valehtelemaan?
Kadottanut olenko todellisuudentajun,
hajun siitä, mikä uhkaa koko ajan?
minun täytyy mennä eteenpäin,
on pakko mennä vielä enemmän mitä vaan.


Mä näen tyhjän taistelukentän
oon ihan yksin sodassa siellä
ja vihaan tyyntä myrskyn edellä
kun tapahtuu on helpompi hengittää
Mä näen tyhjän taistelukentän
pahimman vastustajani tiedän
minusta itsestäni sen löydän
ei, en pysty lopettamaan,
mä huidon pimeän taa
ota kiinni jos saat!



tiktak-sankaritar

ääähhgssh

iiks mun tekee ihan sairaasti mieli laskiaspullia :S...

Kevättä ajatellen

Mulla on ollu pari päivää sellanen kauhee hinku päässä shoppailee. Tänään tuli rahaa tilille, jee :>> Mut höö ku en löytän mitää ostamisen arvosta :/

Mun pitäis ainaki kevääks hommata uus takki ja jotkuu kivat kengät. Aattelin et joku trenssi? Vai onks se liian tylsä? Nahkatakit olis kans kivoja, mut ne on tehty nahasta..tosin onhan mun laukku ja saapikkaatkin aitoa nahkaa.. Että siinä on se mun eläimiä ajattelu :S

Vilalla oli jotain kivoja, mut aattelin viel kattella. Alun perin mä lähin oikeestaan metsästämään Vilan noita kuvassa olevia farkkuja, mut eihän meidän kaupungin Vilassa tietysti niitä löytyny :S

Tänään oli myös viimonen päivä siellä työkkärin kurssilla. Se ohjaaja laitto meidät kirjottaa 'Elämäni nyt' tekstin. Kurssin alussa me siis kirjotettiin sellanen elämäni ennen ja nyt kirjotus myös. Tarkotuksena vissiin että se ohjaaja vertaa, onko tosta kurssista ollu hyötyä jokaisen tulevaisuutta ajatellen.

Ja himpura että mietinki että mitä mä siihen sitte kirjottaisin. Mullahan on mennyt sen lokakuun jälkeen ihan helvetin paljon huonommin. Henkisesti oon kaivanu ittelleni kauheeta kuoppaa ku joulun alla aloin ahmia ja oksennella menlkein joka päivä.

Kauhulla vaan muistelen sitte, että mitä kaikkea pessimististä mä siihen ekaan tekstiin oikeeen kirjotinkaan. Ainakin mun menneisyydestä, myönsin myös omistavani huonon itse tunnon sekä ystävien puutteen. En sen syvällisemmin, vai oliko se aika vihjaava?

Kyllähän mä sainkin siltä ohjaajalta siinä alkuvaiheessa monta kummallista kysymystä, kun tehiin kurssisuunnitelmaani. Ei oikeesti pitäis tollasia hölmöilyjä harrastaa. Kyllähän oikeesti haluisin että mulla olis asiat paremmin, mutta kuitenki eikö tää oo aika noloa? itsehän mä tähän olen ajautunut.

Lopulta kirjottelin siihen hieman väritetysti ja vaikenemalla joistakin osa-alueista. Kaikki on siis allekirjoittaneen mukaan paremmin ja tulevaisuus valoisa. Uuden alan opiskelut ovat alkamassa ja hän on iloinen, sekä toiveikas tulevaisuuden työllistymisensä kannalta.

-------------

Kaiken kaikkiaan tiedoksti teille. Olen siis aloittamassa maanantaina Ravitsemusalan opiskelut aikuiskoulutuskeskuksessa. Mua jännittää, enkä varmaan osaa sinne ku se on jossain kaukana kai :D

Kummia unia ja toiveajattelua

Eilen illalla ennen ku nukahin, mietin miten ihmiset reagois jos kertoisin niille miten paha olo mulla on. Kuvittelin kaiken laisia asioita. Joku ehkä halais (toive ajattelua), mutta äiti esimerkiksi olis varmaan että "miks syöt aina niin paljo herkkuja?"

Tähän liittyen näin siis unta.

Olin siis saanu jostain määräyksen että mun pitää mennä asumaan sukulaisille ja niitten pitää valmistaa mulle täyspainonen ruoka, että opin ollemaan syömättä herkkuja.

En muista kauheesti siitä unesta yksityiskohtia, mutta kuitenkin. Yhtä'äkkiä olin sitte yheksän vuotias ja kotona. Ruokana syötiin muusia ja nakkikastiketta, sekä mukissa ei ollutkaan maitoa vaan kesäkeittoa?! Mä kaadoin aina sen keiton roskiin ku äiti meni tupakalle ruoan jälkeen.. weird.

Ihan kummallista, mielikuvitus ja alitajunta teettää kummallisia juttuja.

Mulla on ollu myös koko päivän kauhee sellanen tunne, että haluisin halata jotain. Kumpa mulla olis joku joka rakastais mua ja tykkäis musta semmosena ku oon. niisk..

------------

Pakko mainostaa että oon päättäny tästä lähin vahtia, että mä syön vaan 800-1000 kaloria/pv. Ihan sama sisällöstä, kuhan jää tohon haarukkaan. Sallittakoon 1200 ihan pahana ylärajana, vaikka kerran viikossa. Mulla ei oo vähään aikaan nimittäin ollu mitään tiettyä rajaa. Toivottavasti sääntöjen teko auttaa..

Lenkkeilyä, täsmäsyömistä, mutta silti itkua.

En eilen uskaltanut illalla tulla kirjottelemaan enää. Oli sen luokan itkukohtaukset ja ahdistukset päällä.. Olis tullu varmaan sen luokan teiniankstaus tekstiä, et parempi ku jäi näkemättä.

Eilen mulla oli siis vapaata. Lenkkeilin 2x tunnin lenkin koiran kanssa ja söin säännöllisesti. Illalla aattelin sitte mennä vielä pitkästä aikaa juoksemaan, kun oli energiaa. Enkä sitte kuitenkaan JAKSANU, alko ahistaa keuhkoja enkä meinnannu saada henkeä vartin jälkeen.

En tiiä mistä se johtu? Pitkästä lennkkeily välistä, vai kylmästä ilmasta? Ihan sama, mutta tunsin niin helvetisti raivoa, miten taas epäonnistuin. Kävelin kotiin, kyyneleet poskiin jäätyneinä. Itkin ja raivosin.

En kuitenkaan ahminu ja oksentanu :>

Millon oikeesti tää meni tähän? Viime kesällä muistan kuinka kirjottelin, että kauhee ku ahistaa ja mulla ei oo tulevaisuutta blaablaa. Nyt oikeesti aattelen että mitä hittoa, mitä mä sillon ajattelin. Se oli niin pientä tähän verrattuna. Nyt teidän oikeasti miltä tuntuu kun ahdistaa kauheasti, ja tuntuu ettei missään ole enää järkeä, eikä millään väliä..

ps. Anteeksi edellisestä kirjoituksesta. Olin ehkä aika lapsellinen.

nukuin päikkärit ja nyt ei nukuta

Nukuin tylsyyteen, viidestä seitsemään ja nyt ei nukuta ollenkaan..

Taas yksi lukija tippunut pois. Ei tätä kukaan varmaan tosissaan lue. Ihan sama, eipä ole enää mitääs stressiä kirjoittaa..

Mun olo on väkivaltaineee ee e ee.. eikä yhtään onnellineen...

Mä antaisin mun telkkarin

Pois jonnekin jos jaksaisin

Ja hautaisin mun reidioun

Mun kaappiin jos pystyisin

Kun sunnuntai taas räjähtää

Mun tajuntaan sisällä pään

Oon limainen ja suomuinen

Ja mun olo on

Väkivaltainen

Mutta silti varmaan onnellinen

Niin ihanasti itsetuhoinen

Ja suloinen

Mun tekis mieli potkia seiniä, ne tuntuu olevan liian lähellä, enkä mä saa henkeä. Vaikka ei tarvi minneen mennä, mä inhoan tätä turhauttavaa ahdistuksen tunnetta. Nyt jos tekisin jotain ittelleni ni ei kukaan tietäis, ei kukaan osais epäillä mitään. Koskahan kukaan edes osais kaivata mua. En tiedä.

Tekisi mieli satuttaa. En pysty. Haluasin ahmia ja oksentaa niin paljon että kurkkua kirveltää. Toisaalta haluaisin olla syömättä, koko päivän. Tuntea nälän ja sen heikkouden. Olla heikko, kuitenkin vahva, mutta samalla heikko...

sunnuntai

Linkin park- Valentine's Day

my insides all turned to ash / so slow
and blew as i collapsed / so cold

a black wind took them away / from sight

and held the darkness over day / that night

and clouds above move closer

looking so dissatisfied

but the heartless wind kept blowing, blowing

i used o be my own protection / but not now

cause my path had lost direction / somehow

a black wind took you away / from sight

and held the darkness over day / that night

and the clouds above move closer

looking so dissastified

and the ground below grew colder

as they put you down inside

but the darkness wind kept blowing, blowing

so now you're gone

and i was wrong

i never knew what it was like

to be alone

on a valentine's day

kaikki on poissa

ei mulla ole ketään

oon onnistunu kaikki karkottamaan

mun elämässä ei oo enää mitään järkeä

Morning, happy valentines's day <3

Hupsista, heräsin vasta vartti sitten :D Sainpans ainakin nukuttua univelkoja pois. Rakastan aamuja kun ei oo kiire ja saa lipitellä kahvia rauhassa <3

Tosiaankin hyvää ystävän päivää kaikille jotka sattuvat lukemaan tämän toivotuksen <3

Yksi ystävänpäiväkortti oli tipahtanut postilaatikkooni. Kiitos mummo (ihana sosiaalinen elämäni kukoistaa siis). Eipä kuitenkaan pitäs valittaa, koska montako minä laitoin postiin? en yhtään..

Mom, I have too good paper..

Työpaikka oli pullollaan tekopirteitä ihmisiä. "Kiitos paljon, susta on ollut paljon apua ja hyvät jatkot.. ainiin kiitos nameista" Samaa sai kuulla koko päivän.

Olisi tehnyt mieli kehottaa kaikkia olemaan rehellisiä, en mä säry. Kuoreni on kova ja se saattaakin halkeilla, mutta kotona seinien sisällä kun kukaan ei kuule se vasta hajoaa.

Työtodistuksessa lukee: Tehtävissään X on osoittanut olevansa erittäin ahkera, huolellinen ja oma-aloitteinen. That's not true. Ei minun kaltaiseni nyhverö voi saada mainittuja tunnustuksia. Olen paska, mutta en mä tee mitään paskalla paperilla, joka ei pidä paikkaansa. Turhuuden turhuutta.

Päivän ongelmiin KUULUI läksiäis täyskäri, jonka samassa firmassa oleva tilauspalvelu halusi mulle tehdä.

Puolet äiti suostui ottamaan, mutta osa jäi taakakseni. Ote herpaantui puolessa tunnissa ja nyt se puolikaskin on menneen talven lumia. Kyllä, sekin siellä putki sokkelikossa etsimässä uutta uhria...jota saastuttaa..

Nyt väsyttää, nukkumaan. Enkä taaskaan jaksa kommentoida tai lukea muiden blogailuja. Antakaa anteeksi.

perjantai 13.

Pitkästä aikaa aamupostaus. Tarkoitus oli herätä herätyskelloon kello 8, mutta simmut aukesi jo klo seitsemän. Kivempi tietysti että herää ittekseen, koska sillon on aina virkeämpi olo. Mutta miksi tänään? Luulin että mulla on ollut kauheet univelat, kun olen mennyt nukkumaan siinä puol yhentoista aikaan ja herätyskello herättänyt klo viisi.

Nyt onkin sitten ollut aamu datailla, kun töihin vasta klo kymmenen. Onpa muuten viimonen päivä siellä harjoittelupaikassa!! Mulla on tossa keittiön pöydällä 4 karkkipussia, vien töihin vähän namia kun ne on jaksanut kestää mua :D

Nyt kuitenki tekis ihan sairaasti mieli jotain leivoksia. Löysin aivan ihanan amerikkalaisen blogin, joka asuu Ranskassa. Oon tässä aamun kahlaillu sen blogi historiikkia ja nams. Kuvat ovat aivan tajuttoman hyviä ja parasta silmän ruokaa ikinä :D heh.

ps. ravistin aamulla soijamaitoa ja tottakai se aukes kesken ja roiskutin pitkin pöytää.. ihana 13. perjantai

Kyllä katsokaa vaan, täältä se läski taas lyllertää...

Töissä oli kamala päivä. Olin taas niin satametriä alempana muita. Ensin oli kiire, ei keretty pitää ku 10 min ruokatauko. Sitte jouduin loppupäivän tehä töitä sellasen tyypin kanssa josta en tykkää ollenkaan.

Ruoka tauko oli kamala, koska mulla oli jo 11.50 tietenki ihan kauhee nälkä. Aamupuuro oli ajat sitte sulanu ja kulutettu masusta. (5.30) Sitte piti hotkia kauhealla vauhdilla se salaatti lautanen ja ruisleipä.

Mua inhottaa muutenki tollaset tilanteet ku se on semmonen iso ruokala, mikä on silleen melko täynnä ihmisiä. Siellä ruokailee noin 200-250 päivässä siis. Et tunnistaa silleen kasvoista ne ketkä siellä käy päivittäin.

Oikeesti hävettää se kun kaikki näkee määrät, jota ihmiset syö. Leipäpöytä on tietenki keskellä salia ja kaikki sai taas kattoa kun mä hain leipää. Kaikki varmaan ajatteli et mikä tolla norsulla on ku ei tollanen kasa salaattia riitä, vaan pitää vielä leipä syyä?!

Siellä mä haarukka täristen hotkin salaattia poskeen, kaikkien tuijottaessa. Näytin varmaan just sellaselta amerikkalaiselta, jolta on jääny välipala ranskikset syömättä. Eli hotkii kuin voisi syödä koko lehmän...

meni ihan ok.

Mummolle kuului hyvää, vaarille myös :) Ruokailu ei tuntunut loppujen lopuksi kauhealta pakko mussutukselta. Söin sen verran kuin tuputettiin.

Tehtiin mummon kanssa ristipistoja sekä puhuttiin mukavia. Kävin hakkaamassa pinon halkoja puuvajassa ja sain mummolta ystävänpäivä tikkarin. Lisäksi mahani söi kahvipöydässä siivun unelmatorttua. (sisällä mustikkarahkaa, nams)

Aiemmin:

Kotoa lähteminen ei kuitenkaan sujunut aivan nappiin. Ensinnäkin, nämä naarmut eivät olleet umpeutuneet tarpeeksi ja alkoivat vuotaa farkkujen läpi -> oli pakko laittaa mustat pillihousut.

Tottakai ne tuntui liian ahdistavilta, mutta ei auttanut. Kiiruskin meinasi tulla kun isi oli jo pihalla ja rottapojat leikki piilosta (kyllä, minulla on kaksi kesyrottaa). Ne oli taas mennyt sitte hellan taakse ja kauhee homma haivaa ne pois sieltä. Lisäksi ulkona satoi vettä ja oli ihan kakka ilma...

Ahdistuksen multihuipentuma

olen liikaa

minä olen liikaa

minä olen liikaa

minä olen liikaa

Kuuntelen Apulantaa, kovaa.

Ahdistaa olen niin iso ja eilen taas söin liikaa.

Tää vaan jatkuu, siivoan aluspaita ja alkkarit jalassa, itku kurkussa. Reiden sivussa olevat haavat valuen. Tunnustan siis viime viikolla ekaa kertaa, tänään säälittävät naarmut saivat jatkoa...

Kohta isi tulee hakemaan mut mummolaan. Pitäsi mennä syömään sinne, taas. Se on asia jota nyt viimiseks haluisin tehä, syödä! Sitähän mä olen koko viikonlopun tehnyt. No pakko, ehkä jos mahdun ulko-ovesta ulos..

Tosi sekava postaus, ihan sama en jaksa välittää..

Olen niin naurettava, että ihan punastuttaa kirjoittaa.

Olin taas eilen niin nautettavan oikukas. Töissä olin ilonen ja kaikin puolin hyvä päivä. Ruokalassa oli lohta ja otin ison palan, nams :P vaikkei mun sitä oli pitäny ottaakkaan -> elävä olento ollut.

Kotona olin päättänyt tehä täytettyjä paprikoita perjantain kunniaksi. Laitoin kasvissuikaleita ja tummaa soijarouhetta täytteeksi. Laitoin myös kananmunaa sitomaan sitä, kun en ollut niin pahis että olisin laittanut juustoa siihen :>

Tein niitä siis kaksi eli neljä puolikasta. Söin kaksi ja olin kylläinen. Noh tässä kohtaa meni taas ihan överiksi... sain päähäni tehä pannukakkuja. Paistelin ne ja söin ison kasan mehukeiton kera. Ja tämän "jälikiruuan" jälkituuaksi söin vielä ne kaksi jäljellejäänyttä paprikan puolikasta. Voitte kuvitella että ton jälkeen on aika tukalat oltavat. -> Vesi lasi mukaan ja vessaan.

pakkomielteessä

kovin vähän tervettä

yhdessä kierteessä loputtomiin

pakkomielteessä

kovin vähän kaunista

ykkösten ja nollien tyhjiö

(apulanta-pakkomielle)

Angstaaminen jatkui kun lähdin hakemaan kaupasta muutaman sidukan. Lähikaupan kassalla oli tietysti vanha luokkakaveri, tai tuttu kauppiksesta. En ollut nähnyt sitä siis kohta vuoteen. Hetken mietin jo että jätänkö juomat hyllyyn, mutta ostin kuitenkin. Hetihän tuli sitten kommenttia että "Ryyppäämään lähdössä?" en vastannut kuin hmm..

Niin noloa, näyttikö ne neljä putelia pohjilta? Noh mulla kun ei noita juomis kokemuksia ole kuin alle kämmenten sormien lukumäärän, niin humallun hieman helposti. Enkä mä ees juonut kuin kolme ja puoli pulloa.

En mä pystynyt/voinut. Se oli niin makeaa ja alko ällöttää. Kyllä, siis minulle jolle ällömakeakaan ei ole liian makeaa. Päässä pyöri, käperryin sänkyyn ja vaivuin uneen.

Näin unta hevosista ja mä ratsastin niillä. Kaikkein kummallista on etten oo ikinä edes ratsastanut. Siellä mä ratsastin hiukset hulmuten muiden tyyppien mukana..

Oon kyllä niin typerä ja lapsellinen. Idiootti, naurettava kakara joka ei ikinä kasva aikuiseksi ja hanki elämää..

Neiti mitättömyys

olo on niin turha

töissä kaikki piti mua ihan naurettavana

tiedän että ne puhu pahaa mun selän takana

ihan sama

tälläinen nyhverö kun olen

ei voi muuta

Eilen olin taas kauppailemassa. Äiti meni kauppaan ja kysy tarttenks mitään, "enhän mä, mut voin tulla mukaan..."

Mukaan tarttui hunaja purkki(nams, en vois elää ilman), mysliä (teki mieli) sekä lehtihyllystä Fit-lehti. Eikä mun ostopäätökseen siis mitenkään vaikuttanut tossa etusivuotsikossa toi "Linda nujersi ortoreksian ja anoreksian".

Ei mun rahat ihan hukkaan menny, lehti oli sisällöltään ihan hyvä.

Nyt kuitenkin eiliseen mokaan. Illalla teki mieli rouskutella jotain ja otin sitte sitä mysliä. Kohta teki mieli leipää, kaapissa oli 3 palaa. Kaksi jotain täysjyvä kunkkuleipää ja yksi ruisleipä. Söin ne rasvattoman majoneesin kanssa(purkki jonka oon ostanu ajat sitte enkä raaskinu heittää pois vaikka maitotuote?)

Kun olin mussuttanut ne, otin pakkasesta 2 siivua lisää. Lämmitin mikrossa ja söin.

Sitten:

"Mitä helvettiä, miks mä noin tein?"

kulautin kaksi lasia vettä

ja sitten vessaan

kumartamaan posliini jumalalle

niimpä taas kerran ruskea mössö syöksyi ulos suustani

onneksi olen oppinut pureskelemaan kunnolla

ongelmia ei ollut kuin ruisleivän kohdalla

helvetti että kurkkua raapi

ne kovat liian suuret palat

:'(

ja niin se tapahtui taas

No milk for me, please.

Päätin etten enää juo maitoa tai syö maitotuotteita. Päätös on ehkä vaikea ja ei välttämättä lopullinen. Ainakin yritän vältellä maitotuotteita ja lihaa. Mukaan lukien kalan sekä kanan siis. Kanan munat ehkä menee ainoisiin sallittuihin eläin kunnan tuotteisiin.

Jugurtit, jäätelöt, juustot..kaikki pannassa siis. Pitää myös tarkkailla kaiken maailman lisäaineita, koska osa on myös niistä eläinperäisiä. Näistä löytyy lista animalian sivuilta.


Eilen ostin kaupassa käydessä ekaa kertaa tota soijamaitoa. En oo enne maistanut, mutta maistu ihan ok:lle. Melko makeaa ja paksua. Samalla kauppareissulla ostoskoriin tarttui myös niitä yosa jugurtteja, jotka on maidottomia. Noita jugurtteja oon syöny enneki ja onhan ne paljo kalliimpiaki, mutta ainakin hyvän asian puolesta.


Näillä siis mennään.

Eilinen 45 minuuttia

Melkein viikko taas hurahtanut, eikä mitään muuta ole tapahtunut kuin työ. Työ, töitä, töissä, töistä töihin.. Oon syönny taas runsaasti, mutta terveellisesti. Suunnilleen kilo on lähtenyt taas pois, mutta sekin varmaan vaan ton puhistus litkun ansiosta.

Eilen järkytyin siitä lehmä tapauksesta, josta kerrottiin tossa 45 minuutissa. Jos joku ei siis kattonu, ni siinä näytettiin kuvin ja tarkastajan kommentein miten joillain maatiloilla oli kohdeltu lehmiä. Jotkut lehmät oli eläny mahaan asti omassa paskassa, sekä jo kuolleitten lehmän raatojen joukossa.



En oikeesti tajua, että miten tollasta voi tapahtua Suomessa. Kaiken lisäksi ettei kukaan lähistöllä oleva nää ja tee ilmotusta tai vihjettä maatilatarkastajalle. Tossa samassa ohjelmassa oli kyllä että jotkut naapurit myös suojelee naapureitaan, olemalla vaiti tollasista kohteluista huolimatta.



En nähny sitä ihan alusta asti, mutta se järkytti mua. Tuli heti mieleen että pitäsikö alkaa juomaan soijamaitoa ja jättää kokonaan liha pois ruokavaliosta. En tosin oo syöny vuoteen "punastalihaa" eli naudan- ja porsaanlihaa ja käyttäny vaan vapaan kanan kananmunia. Loppu peleissä sillä ei oo mitään vaikutusta. Kanoja tai kananpoikiaki kohdellaan ihan törkeen huonosti silti.



Maailmassa ei oo kyl mitään oikeutta, ihminen tekee just silleen mikä tulee kaikkein helpommaksi, miellyttävämmäksi ja helpoimmaksi tavaksi elää. Kaikelta tältä pahuudelta ummistetaan silmät ja ihmiset jätetään tahallaan epätietoisiksi kaikesta tästä. Toisaalta sen ymmärtää, koska muuten myynti ja kulutus pienisi jyrkästi (ehkä). Useimmat ei kuitenkaan tiedä puoliakaan eläinten kohtelusta ennen lihatiskille päätymistä. Ainoastaan ne jotka haluavat ottaa siitä selvää.



Se maito mua alko kyllä mietityttää..ei olis kiva saada sellasen lehmän maitoa suuhusa joka on ollu tollasessa paikassa.. Toisaalta taas maitoa on kaikessa. Juustot, jugurtit, jäätelöt, suklaa..



No pitää pohtia, kiva tehdä elämä monimutkaisemmaksi. Meikki varastoki pitäis uusia ja valita ei eläin kokeilla testattuaja tuotteita. Netissä on niin kauheita kuvia kaikesta. Hyi että..siinä on sulateltavaa..

Trying to clean it up

Oon ollu taas niin oksettava että voi luoja. Toissapäivän kalorit oli 4800 ja deletoin kaksi kertaa..söin oksensin, vähän ajan päästä söin ja taas oks..

Eilen taas tuli noin 3000, mutta en oksentanut. Ja masu on ollut kipeä koko yön ja aamupäivän. Kohta mulla tulee varmaan joku BEDi ku syön ku hullu.

Oon kyllä syöny säännöllisesti, mutta silti. Illalla tulee vaan niin kauhee olo, että miks tää elämä on joka päivä samaa paskaa? ja sitte hankin ittelleni vielä pahemman olon syömisellä. Enää ei ole mitään väliä mitä syön, kuhan syön ja syön jotain..

Nykyään myös itken enemmän.

Eilen, tänään..

kyyneleet vaan valuu yhtä'äkkiä

kun ajattelen sitä mitä muilla on, mutta mulla ei..

Isikin kyseli eilen että mitä aijon seuraavaksi tehä, kun toi työharjottelu loppuu. En mä oikeesti tiedä, mä olen uumpikujassa. Oon valinnu niin paljon vääriä reittejä ja mennyt sokkelossa liian syvälle, kääntäen selän mun mahdollisuuksille. Tuntuu että mun elämä olis yks valhe, sivuosa joka voitaisi millähetkellä hyvänsä poistaa tarinasta, koska siinä ei ole mitään järkeä. Ei yhtään mielenkiinnon aihetta.

Ostinpa eilen myös 4.3.2.1 diet&detox puhistus litkua. Olo on niin likainen, että hyi..

Tavallisen tavallinen rankka päivä

Töissä olin ennen lounasta niin nälkäinen, että en jaksanu ees kunnolla keskittyä töihin. Vilkuilin kelloa ja ihmettelin että meneekö se eteenpäin ollenkaan..

Lounaall söinki sitte ison annoksen perunaa ja kalaa, salaattia...leipää. Toisaalta jos en olis syöny niin paljo en olis jaksanu loppupäivää. Ruokis oli 10 min ja sitte oliki koko päivä kauheeta juoksua. Onneks työkaveri muistutti, että juomassa saa käyä vaikka breikkiä ei muuten kerettäiskään pitämään.

Huomasin että olin sitte jättäny veden juomisen liian vähään ja tankkasin liian myöhään, koska alko silti särkeä päätä. Huomasin että toi työ on helvetin rankkaa ja ei kannata pysähtyä kuin vain jos on pakko, koska muuten ei pysy aikataulussa ja blaah...

Huomena pitäis olla luvassa vähä helpompi päivä, mutta perjantaina oon iltavuorossa joka on rankka. Ehkä mä kuitenki kestän ajatuksen voimin että pääsee viikonlopuksi lepäilemään :)

Leikin teiniä ja haluan nyt esitellä itseäni.

köhöm otin muutaman kuvan itsestäni

ihan vaan sen takia että mun mielestä on ainaki kiva nähdä muitten blogeissa että minkälaiset ihmiset kirjottelee niitä

siispä kuvasin hieman, koska haluan ettei minua kuitenkaan tunnisteta..

Tänään olen syönyt hmm...sanoisinko runssaasti. Puuroa ja kahvia aamulla, lounaaksi riisipuuroa ja pikkulautasellisen salaatteja (siinä oli myös 1/4 makaroonipestosalaattia) ja 2 ruisleipää tuorejuustolevitteellä. Päivälliseksi juustopastaa ja jälkkäriksi snikkers. Sekä iltapalaksi purkki ananasta ja vielä tekisi mieli jotain. ..

Eli, mähän olen täsmä syönyt koko päivän. Ei hassumpaa, mutta tällä menolla ei pienene...

Jumala muistutti minua taas siitä että olen nainen

Yöö maha on iso ja minä syön. Yök menkaat ja tekee mieli vaan syöpötellä :(

Tulin kapan kautta töistä kotiin ja ostin litran maitoa ja niitä fazerin kuningatar piirakoita, jota on kaks siinä paketissa. Siis niitä jossa on jotain marjamössöä sisällä ja tehty murotaikinasta. Niissä on kappaleessa vain 250 kaloria, siis AIVAN HELVETISTI ja rasvaa myös koska murotaikinahan on pelkkää rasvaa. Ja ne on mun mahassa nyt, mun läskissä isossa mahassa.

En jaksa keksiä muuta kirjotettavaa, seejy