Happy to be here

Työharjottelu jakso taas tältä erää loppu ja ihan hyvä niin. Harjottelu paikka alko jo viimisinä päivinä tökkimään aika lailla. Ei mitään sukset ristiin juttuja tai sanaharkkoja, mut sisällä tökki. 

Asiat hyvässä järjestyksessä tällä hetkellä ja nyt lepo päiviä neljä peräkkäin. Vasta keskiviikkona kouluun ja sitten taas loppuviikko vapaa :) Voisin tottua tähän koulun käymiseen. Noi päivät on siis mulla vaan hyväkslukua niin saa vähän ottaa rennommin ;)

Kuluneen viikon liikunnoista oon tosi ylpee. 

ma: body pump 60 min

ti: core 30 min, rvp 30 min

ke: rvp 30 min, ellillä 20min, bosu 30 min

to: step 30 min, body pump 60 min

Torstainan kroppa alko olee jo sitä mieltä että viikonloppu levätään, niin en sitten lähteny varailemaan  muita aikoja kuin vasta ensi viikoksi. Hyvä näin sillä mulla oli eilen illalla ihan kauheat jalkasäryt :S kyllähän ne lihakset lepoa tarttee...

Ei ihmeempiä asioita tällä kertaa :)

Tajustin miten paljon sisälläni on pelkoa.

Herään yhtä'äkkiä ja nousen ylös.. menee hetki että tajuan että se oli oikeasti vain unta. Niin toden tuntuinen ja se suru mikä kupli rinnassa...

Poika on ollut viikon pois läheltäni. Pari päivää sitten kävi moikkaamassa; muutama hali ja pusu. -"Mulla on ollut sua ikävä" sanon. Mua surettaa se että mä en saa samaa kaikua takaisin.. mä tiedän että se on sanonut mulle ettei se puhu tunteistaan ja sen mielestä teot merkkaa enemmän kuin sanat. Silti mä haluaisin kuulla sen suusta kaipuun ja välittämisen. -"Nii.." (saan vain vastaukseksi)

Mua ärsttää se että mun aikataulut ei sovi tällä hetkellä kauheen hyvin yhdistämään medän tapaamisia. Mulla on iltavuoroja työharjoittelussa ja sen lisäksi olen hommannut salikortin ja alkanut käymään siellä noin viitenä päivänä viikossa. Poika on joka päivä "aamu vuorossa", joko koulussa tai työharjoittelussa ja viikonloput vapaita. Ja minulla viikonloppuisin siis myös välilillä töitä..

Viime päivinä on tullut kauheita ajatuksia elämästä... olen suuttunut ihmisille salaa asioista joita ne jättää tekemättä tai tekevät. (Miksei se soittanut? vitut siitä ihan sama olkoon ittekseen) Asioita joita itse voisin tehdä oma aloiteisesti, mutta suutun. Ei muissa ole se vika vaan minussa. Miksi olen  miettinyt niin itsekkäästi.

Arvostelut ja kritiikki mun omasta käytöksestä on ollut asioita joihin oon huomannu suhtautuvani jotenkin epä aikuismaisesti.. Positiivinen palaute saa mut leijumaan päivän ajan jossain todella korkealla, huonompi palaute taas saa mut tiuskimaan ja murskaaman kaikkien maailman siltä päivältä. Mikä mua vaivaa, mä pelotan itteäni.. ennen niin sopeutuva, kiltti ja hiljainen. Musta on tullut itsekäs. Tarkemmin kun ajattelee.. omassa päässäni olen saanut itseluottamusta asioihin joissa luulen olevani hyvä, ja sitten joku arvostelee ja vihastun omaa sokeuttani. Vai olenko minä se sokea vai oletteko te niitä viallisia?

Unessa poika joutuu kauheaan onnettomuuteen josta kaikki syytävät minua..  minä olen kauhuissani ja ajattelen epätoivoisesti, ettei näin voi käydä mitä mä nyt teen täällä enää..?