Väsyttää

Mulla on varmaan joku syys väsymys, tai sitte oon apua papua tulossa kipeeks :S No oon syöny tänään 3 mandariinia ja kasan vitamiineja ni oon ainaki yrittäny suojautua. Sain myös nukuttua päikkärit sen kurssin jälkeen ku päästiin niin aikasin tänään.

Eilen tapahtu kuitenki jotain kummallista. Luin kirjastosta lainattuja fitness- lehtiä. Avasin konvehtirasian, minkä olin siis ostanu lidlistä varalle jos tulee makeenhimo. Popsin sitte yhen kerroksen niitä, oli jopa ihan hyviä vaikka oliki lidlistä.

Päätimpä sitten vähän ajan päästä, että mennäämpä oksentamaan. Ja minähän oksensin. Voisin sanoa, että elämäni ensimmäinen oksennus johon olin tyytyväinen. Yökin niin kauan, että olin varma että kohta mun sydän tulee ulos jos jatkan.

Aivan kamalaa, mun naama oli niin turvonnu laikukas sen jälkeen, et en kehannu lähtä huhuilee kissaa ulkoonta mun kanssa nukkumaan..

Tänään sitte ku pääsin sieltä kurssilta kävin kirjastossa ja siellä oli uutuus hyllyssä syömishäiriöistä kertova kirja. Ensin aattelin et kehtaa lainata sitä, mut lainasin kuitenki. En muista tarkalleen sen nimeä mut joku "Olen juuri syönyt" tai saman tapanen. Siinä on semmosia irtokarkkeja kannessa. (jos joku tunnistaa)

Ku pääsin kotiin ni avasin sitte sen ensimmäisenä ja menin sängylle makoilemaan ja lukemaan. Luin - hain suklaarasian lopun - söin - koko kerroksen - ja menin taas oksentamaan. Pienellä treenauksella mä kyllä opin sen. Pakko oppia. Sitten mä en enää paisu niin älyttömästi jos erehdyn ahmimaan.. Olenhan mä saanu sitä painoa jo taas alemmas :)

Tällä postauksella ei ole otsikkoa, hah

En keksiny mitään otsikkoa, joo oon tylsä taas. Viime kirjotuksestaki on liikaa aikaa. En oo oikeesti päässy ees koneelle ku viimeks melkeen viikko sitte. Se on hyvä ku perheen käytössä on ainoastaan yksi kone.

Pitäsi ostaa siis mahdollisimman nopeasti oma kone. Ja mulla ku tota rahaa on niin hirveesti, ni saatta mennä tovi ennen ku saan ostettua sen.

Nyt on siis vihdoinki kaikki tavarat omas kotoon :) jee! Mulla on ihan oma tilaaalallallaa :P, no ei, ei se mun IHAN oma ole. Kuitenki ainoastaan omassa käytössä asunto, jossa ovessa lukko ja mulla ainoastaan avain :D

Niin hyvältä ku mun suunnitelmat ajatuksissa kuulostiki, ni ei oo vielä käyny toteen. En oo saanu kelalta niitä rahoja vielä, eli oon syöny meijän porukoitten kaapeista ruokaa. Oon mielestäni saanu silti vähennettyä syömistä, koska oon iltapalailun jälkeen menny sinne mun rakennukseen suoraan.

Eli mun pahe on aina ollu, että illalla ahmii telkkarin ääressä. Nyt ku kattoo telkkuu, ni voi vaan aatella et teenpä samalla vatsoja tai hypin hyppynaruilla, ku ei oo mitään pupellettavaa kaapeissa :D

Oon nyt käyny kans pari päivää sitä kurssia ja mun mielestä se tuntuu ihan hyvältä ajatukselta. Me ollaan pohdittu meijän vahvuuksia ja heikkouksia siellä. Huomasin myös kas tadaa, et ei mulla mitään vahvuuksia ole :/ tai sitte on, mut en tunnista niitä. Umpipessimistinä löydän aina siis vain ne paskimmat asiat.

Meijän kouluttaja sano, et ihmisen hiljanen puhe vaikuttaa ihmisen mielialaan ja asenteisiin todella paljon. Hiljainen puhe on siis mitä ajatellaan jostain asiasta. (esim. ei hitto mikä ruuhka olis pitäny mennä kävellen, ku olisin jo perillä). Yleensä jopa 80-90% tosta hiljasesta puheesta on negatiivista siis. Mulla tuli heti tietysti mieleen, et mulla on varmaan 99% tai jotain :D

My own secret project

Haah nyt voin vihdoin kertoa, kun se kävi toteen vihdoiin! Oon niin ilonen, sain oman "kämpän"!! Muutin siis oikeestaan mun vanhempien omistamaan, meijän pihalla olevaan asuntoon. Se on ollu muuten vuokrattuna, mut nyt se vapautu hiljattain ni äiti anto mulle mahollisuuden muuttaa sinne, JEE :D

En mä siitä niille nyt vuokraa maksa ku en oo töissä, mut lämmitykseen ja veteen toi työttömyysraha varmaan riittää. Saan siis myös päättää mitä syön, koska saan ostaa tästä lähin itse omat ruokani.

Tietysti siis jos mulla jää noitten muitten menojen jälkeen rahaa, mikä ei tietenkään oo taattu :D Mut eipä oo ainakaan niitä ainaisia keksipurkkeja kaapeissa ja suklaapatukoita kahvinkeittimen vieressä oottamassa, että mä ahdan ne turpaani!! Siis jos en osta ite :DD

Viikonloppu on siis menny tavaroita kannellessa sinne. Vielä pitäis jaksaa mennä järjestelemään kaikki tavarat paikoilleen ja ostaa puuroa, leseitä ja pussikeittoja kaappiin etten ihan näännytä itteäni. Vähä naurattaa toi viiminen laini, kumminki ostelen vaan karkkia ja leivoksia joka päivä ku kukaa ei oo kyttääs :D No sit pitää alkaa täyspäiväseks bulimikoks varmaan...

Täytyy myös hankkia oma vaaka (of course) ja kahvinkeitin tietysti.


ps. Tänään tuli vastaus kirje siitä koulutus jutusta johon hain :> Jaaa mä pääsin :D oon aika vähän hei ilonen nyt, ehkä nää jotkut asiat järjestyy joskus ees :) Se alkaa viikonpäästä, joten jotain rytmiä tähän touhuun ees ku pitää mennä klo 9 aamuks sinne aina.

Jos joku lukee ja ihmettelee et mikä koulutus, ni suunnannäyttäjä koulutus jossa opastetaan ja kerrotaan eri vaihtoehtoja opiskelupaikoista tai alanvalinnasta.


Ehkä herkuttelen tänään ton kunniaks...

Koulutus haastattelu

Mulla oli eilen aika sinne työvoimatoimiston koulutuksen haastatteluun. Meni omasta mielestäni ihan hyvin, mut jotenki jäi sellanen tunne et mua ei välttämättä oteta siihen ryhmään.

Ne haastattelijat kysy siihen malliin jotain kysymyksiä, et mitä jos tulisit tohon ammatinvalinnan ohjaukseen jos nyt et pääse tähän ryhmään? Eli kuulosti siltä, et mulla on jo perjaatteessa koulutus ja saisin töitä jos vaan kovasti yrittäisin.

Mulla ei vaan oikeesti oo mitään semmosta oma-alotteisuutta, eikä kukaan painosta kotonakaan mua hakemaan töitä... On siis vaan semmonen olo et ihan sama lojunks mä koton vai ettisinkö töitä. Kukaan ei kuitenkaan välitä mitä mä teen. Mä tarttisin oikeesti jonkun tukea, tai jonkun ihmisen joka potkis persauksiin...jotta saisin jotain aikaseksi siis

Vastaus tulee kuitenki kirjeitse maanantaina. Siihen asti spekuloiden siis, että mitä jos? Mitä jos ei? Se vaan olis niin mun juttu. (Suunnannäyttäjä koulutus)

Tässä blogissa en oo taas vähään aikaan selitelly mun syömisiä. Ainoastaan vuodattanu mun elämää, hassua sinänsä koska mähän perustin tän blogin että kirjottaisin syömisestä...
Joka tapauksessa toissapäivänä söin iiison(400g) karkkipussin :S, joten eilinen syöminen jäi noin 300 kaloriin ku liikunnat oli vähennetty.

Tänään myös luvassa "kevyt"päivä tai normaali.. en oikeen tiiä. Nykyään en oikeen tiiä onko mulla ollu enemmän sellasia päiviä, jolloin oon syöny vähän vai paljon (paljon=yli mun päivän tavote määrän). Sillä normaaliksihan sanotaan sellasta jota tapahtuu enimmäkseen :D

Do you like pancake's?

Tää päivä on menny masistellessa tota kauheeta ilmaa. Aamust asti tuullu ja välillä satanu semmosta tihkua. Aamulla olin varmaan lenkillä kiva näky, ku naama nurinpäin ja hiukset tuulesta sekasin :/

Tänään tuli myös kauhee reisi ahistus kohtaus :S Oikeesti miten mun reidet voi olla näin isooooot?!! Mun on pakko saada ne ensimmäiseksi pois, mä inhoon niiiitä! Kyllä mua mun maha ja käsivarretki huolestuttaa, mut NOI REIDET!!! HUDGE!

Hahaa olin myös tänään vähän ilkee :D Paistoin iltapäivällä kauheen kasan american panceikkeja (miten ikinä kirjotetaakaan?!) :D. Mun veli on kipeenä ja aattelin vähä piristää sitä, ku ne on sen herkkuja :) ja samalla tietysti muille, en siis ainoastaan sille :P


Ilkee sen takia siis, että en ite ottanu niitä ollenkaan :D Jee! Mulla on tänään kokopäivän ollu sellanen itseällötys olo ettei tehny ees paljo mielikään, niiku aiemmin kuvailin siis. Niitä on kyl vielä paljo jälellä, mut en aio sortua! Lähen heti pesee hampaat ku tuun koneelta pois, ni en ees pysty enää syömään niitä :)


Ehkä voin kuitenki huomen aamupalaks ottaa yhen jos mieli tekee... mut jos ei tee, ni en ota. Koska kuluttaisin sen kuitenki aamulenkillä, ni se ei olis kauheen paha...kait?

Syyysaaamut :DD

Ai että rakastan tämmösiä ihania aurikoisia syysaamuja! Jotenki ku herää ja vaikka väsyttäiski, ni tulee heti tosi hyvälle tuulelle ku kurkkaa vaan ikkunasta ulos :) Kaikki lehet on ihanan värisiä ja aurinko niin kirkas ettei meinaa nähä mitään.

Söin herkku epäterveellisen aamupalanki, ku olin niin onnessani. Paahettu vaalea täysjyväleipä ja päälle sitä lidlin suklaalevitettä, nam :P Ja tietysti isomuki kahvia hmmm..ja vettä.

Ulos lähtiessä puin päälle sellaset vaatteet etten jäädy, mut oon kuitenkin vähän kylmissäni jos en kävele tarpeeks ripeästi. Mittari näytti täällä 4,6 astetta ,ku lähin koiran kanssa lenkille.

Oli ihana kävellä tota joen vartta polkuja pitkin, ku polut oli täynnä lehtiä ja aurinko pilkahteli puitten välistä silmiin sattuen. Se ei kuitenkaan haitannu ku olin niin hyvällä tuulella, siitä huolimatta, vaikka meinasin montakertaa kaatua nenilleen juurakoihin :D Käveltiin siitä sitte vielä eteenpäin siellä metikössä olevalle kalliolle, ja ai että mitkä näkymät :>

Tuntuu et mun hyvää tuulta ei voi pilata tänään mikään :)

Viikonlobbu

Viikonloppu meni kyl taas niiin ei loistavasti. Olin lauantaina kyläilees mummolassa, ku se oli laittanu ruokaa ja kaikkee.. Siel oli siis isoki porukka koolla. Mun mummon sisko ja sen lapsen perhe, mun iskä ja sen avovaimo ja minä tietysti.

Tottakai sain taas jälleen kerran kauheet alemmuuskopleksit, ku sitä mun pikkuserkkua ylistettiin maasta taivaisiin. -Ku meijän pikkunen on jo niin iso ja sillä on nyt sulhasehokas ja kaikkee. (se on lukiossa, täytti just 17) Ne on siis niin rakastuneita ja blaa blaa.

Sillä ihmisellä muutenkin elämä hymyilee ja kaikki on niin totaallisen hyvin. Tottakai se on niitten "kullannuppu", ku se on ainut laps ja vielä ainut lapsenlaps. Oon mäkin mun iskän äidille tosin ainut lapsenlaps, mut mä vaan häviän sille tytölle kun mussa ei oo mitään kehuttavaa, tai puhuttavaa yleensäkkään.

Olin siis lähes ilmaa kaikille. Ainoastaan yks kysymys tuli mun suuntaan. -Oot sä nyt töissä jossain vai? Olis tehny oikeestaan niin mieli alkaa vaan karjumaan vastaukseks, että kertakaikkisesti en, ja eihän se ees ketään vittu kiinnosta! Vastasin vaan kuitenkin lyhyesti, en oon nyt työtön. Ja nyt ku aattelen, ni en ees osallistunu muuten ollenkaan pöytäkeskusteluu, ku ton ainoan kysymyksen ajan.

Tuolla tuli sitte syötyä PALJON. Ennen mummolaa aamupalaksi jugurttia ja 2 kahvia ja välipalaks mandariini. Kolmen aikaa sitte menin sinne ja mätin suuhuni: kasvissosekeittoa, ruisleivän munavoilla, 3 rapua, vaaleanleivän yrttituorejuustolla ja tillillä. Juotiin myös kahvit ja söin kahvin kanssa: n. 3 cm leveän slicen marjapiirakkaa, kanelipullan ja suklaakuivakakkua. Tolloin kahviaikaan mulla oli jo oikeesti niin hermot kireellä, et tuli "ahmittua" vaan mitään ajattelematta tollanen määrä kahvileipii.

Sunnuntai taas meni vaihteeks niin nopeesti, et ihan ku sitä ei olis ollukkaan lauantain ja maanantain välissä. Ja tänään onki koko päivä menny äitin kanssa vaatteita hinnotellessa, ku meillä on tän viikon kirpparipöytä varattuna. Toivottavast jotaan edes menis kaupaks :)

Perjantai ahistus juovista ihmisistä

Tää on kummallista, muilla on sunnuntai ahistuksia mulla taas perjantai ahistuksia. Mua on pienestä asti ärsytäny kun vanhemmat juo, tai ihmiset yleensäkkään. Mitä mieltä sä oot tästä asiasta ja tästä asiasta ja blaa blaa blaa... ärsyttää! jotenki tuntuu et mun vanhemmat, tai äiti ja isäpuol ei osaa keskustella asioista ku ainoastaan silloin ku ne juo. Kaikki asiat nostetaan perjantaina pöyälle ja tentataan kilpaa niistä.

Ärsyttää, mulla ei tosin oo kauheesti kokemusta humalaan juomisesta. Muutaman kerran teininä ja ruhtinaalliset 2 kertaa täysikäsenä. Ehkä se ärsyttää mua juopuneissa, että ne ilmasee tunteensa niin selvästi. Ite en tuo omia mielipiteitä ja tunteita mitenkään vahvasti esille normaallissakaan elämässä, vaan mielummin peitän ne. Ihmiset on vaan liian avoimia mun "makuun" juopuneina.

Joskus on kuitenki hetkiä, et mun tekis mieli vetää yksin jotkut hurjat salakännit omassa huoneessa. Yksin juominen on jotenkin siistimpää. Siitä ei lähe kauheeta melua ja kukaan ei nää jos sulla on hetken hyvä olo ns irrottautumisesta omasta elämästä.

Minä ruoka suhde

Useassa blogissa on ihmiset avautunu omista kummallisista tavoistaan, niimpä aattelin kertoa omasta suhtautumisestani ruokaan.

Oon koko ikäni tykänny tosi paljon ruuasta ja syömisestä siis. Oon tosi perso makealle ja aina valinnu sen makeimman ja suurimman annoksen, jos oon saanu valita. Lapsuudessani en oo ikinä harrastanu mitään erityistä liikuntaa, mutta en oo koskaan ollu lihava lapsi. Semmonen normaali ruipelo, joka on leikkiny kavereitten kanssa kesät, koko päivät ulkona.


Kuudennella luokalla alotin sitte mun ensimmäisen harrastuksen, jonka mä lopetin siis 1½ vuotta sitte. Joukkuelaji, salibandy. Sain lisää ystäviä, mutta samalla kun siirryin yläasteelle koulukaverit vaihtuivat.


Jonkin ajan kuluttua sain sitten houkuteltua uuden ystävän mukaan meidän joukkueeseen. Pikkuhiljaa siitä alko kuitenkin kehittyä parempi pelaaja, joka oli sitoutuneempi harjoitteluun. Sosiaalisena ihmisenä se sai näistä "paremman ringin" pelaajista uusia bestiksiä ja liikku niiden kanssa.


Pikkuhiljaa yläaste olikin sitten ohi, ja se kaveri lähti opiskelemaan eri alaa. Uudessa koulussa sain sitte uusia koulukavereita, joita tosin en nähnyt paljoakaan vapaa-ajalla. Ne oli siis tosissaan vaan koulukavereita. Pikkuhiljaa ei salibandy enää jaksanu kiinnostaa, vaikka viimisenä pelikautena päästiin meidän lohkosta loppupeleihin. Tiputtiin siellä kuitenkin ihan alkumetreillä eikä päästy mitalleille. (nuorten SM)


Mun pelaaminen päätty siihen tapahtumaan. En yksinkertasesti jaksanut jatkaa, kun ei enään yhtään kiinnostanut. Nämä uudet ystävät koulussa eivät olleet siis urheilutyyppiä, rakenteeltaan normaalipainon ylärajoilla mielestäni. Niiden kanssa tuli tutustuttua sitten kalorimaailmaan. Ruokatauolla aina kaupasta vähäkalorisin myslipatukka ja cola lightia. Tähän asti en ollut siis edes tiennyt, kuinka paljon keskiverto nainen kuluttaa päivässä energiaa. Vastaus oli noin 1800.


En kuitenkaan pitkään aikaan tosta, laskenut päivän kalorimääriä, vaan söin todella normaalisti. Ruokatauolla tietysti heidän esimerkkiä seuraten. Jossain vaiheessa aloin sitten mieltää kroppani isoksi, vaikka en koskaan ole ollut ylipainoinen. Koko 38 ei vaan ole sama kuin 36 tai alhaisempi.


Aloin jojoilla ja en ole vieläkään päässyt siitä eroon. Välillä olen 61 kg, toisinaan taas melkein 66 kg. Haluaisin niin helvetisti olla parempi ja laihempi ihminen!! Mä en vaan osaa, on hyviä hetkiä ->syön vähän ja laihdun. Sitten taas tulee hetki että rakastamani ruoka tai karkit, herkut ja suklaa vie voiton. Yök, ei tarvi ku pari päivää syyä ja oon lähtöpisteessä.


Haluun oikeesti päässä tommosesta eroon. Ehkä tää sekava syöminen heijastaa mun sekavaa elämää. En saa vaan aikaseksi rakennettua elämästä mun näköstä juttua, koska mun elämässä ei ole aineksia mistä rakentaa sitä "hyvää elämää". Rakennan pilvilinnoja ajatuksissani laihemmasta ja paremmasta elämästä. Niitä mä en sekavilla ja päämäärätiedottomilla ajatuksilla kuitenkaan vois koskaan saavuttaa. Vai voisinko?