Ei voi muuta kuin sanoa, että WAU. Olen ollut niin iloinen, ja niin murehtimaton syömisistäni. Enkä halua tämän tunteen loppuvan. Aivan yllättäen onnellisuus on imaissut minut syvemmälle kuin uskalsin odottaakkaan.
Tuntuu että mulla olisi oikeasti elämä, ihka oma elämä. Oma rauhan hetki nyt pitkästä aikaa. Olen ollut kavereitten kanssa, tutustunut uusiin ihmisiin ja tehnyt kaikkea kivaa. Ei se niin vakavaa ole. Ehkä mä olen viimeinkin vaan löytänyt sen oikean narun josta vetää. Haluan vain korkeammalle, tuudittautua elämän syleilyyn.
Tunne on vaan niin mahtava, aivan kuin oikeasti kuuluisin johonkin. En pelkää sanojani ja tuntuu että minusta välitetään. Nyt käsitän mitä tarkoittaa tosiystävät.
Tutustuin myös yhteen mukavaan herraan, tuossa viime viikonloppuna. Aivan mahtavaa, pääni leijuu tällä hetkellä sadanmetrin korkeudessa. Miten ihanaa se onkaan, ja miten kauan siitä viimeisestä onkaan. <3
Tässä siis olen pohtinut, että miten tälle blogille käy? Jatkosta en tiedä. Onko mitään järkeä kirjoitella kerran kuussa miten kivaa on? Kaikki on niin uutta ja kivaa. Toisaalta pelottaa sanoa se tässä ääneen, koska eihän sitä ikinä tiedä mitä huomena löytää oven takaa.
Olen nyt niin korkealla flow feelingeissä, että en jaksa ajatella muuta. Toivottavasti ei kuitenkaan käy pahasti. Pelkään että jos jotain ikävää nyt sattuisi tässä ihmemaassa, putoaisin vielä korkeammalta, vielä syvempään kuiluun.
En tiedä ovatko nämä viimeiset sanani, mutta onnellisuutta sen mä haluan pitää :)
