Kiireilyä, suutustelua.

Eilinen oli rankka päivä, täynnä elämää, mutta lopulta kuitenkin helvetin ahdistava.

Koulussa ryhmätöitä, koe, kahvia, teetä ja suklaapatukka.

Koulusta suoraan kaverin kaverille, jota en oo koskaan tavannut. Mentiin kahville, omituinen tilanne. Menin lukkoon, niinkuin uusien ihmisten seurassa. Kyllä mä jotain sanoin, jäi varmaan tosi viisas kuva musta.

Illalla oli sellanen koulutehtävä tai "luokkaretki". Tarkoitus oli että käytäis museossa niin tämä päivä on nyt vapaa. Ei siinä mitään kaikki kiers omaa tahtia sen läpi. Lopulta me oltiin melkein kaikki siellä museon kahvilassa ja rakennuksessa piti olla 1,5 tuntia. Tunti jälellä.

-"Mitä otetaan?" Jollain idiootilla välähti että otetaan tuopit ja mennää istumaan tonne terassille. Ilma oli ihana, aurinko vähä alkanu jo laskemaan ja satama ihan tyyni sekä hiljanen. (ii nyt joku arvaa mikä museo) Istuttiin siellä 15 metrin korkeudessa, juteltiin.

Olin niin lapsi etten ottanu mitään juotavaa. Istuin, nauroin ja huidoin tupakan savua pois naamalta vain (en polta).

Yhtä'äkkiä joku sanoi jotain, mistä vähän suutahdin. Tunsin miten se rinnassa oleva köntti alkoi kuristaa. Oli pakko mennä vessaan. Siellä oli helvetin iso kokovartalo peili, kirkas valaistus ja VALAS (=minä). poispoispois...

Menin terassille -"mä meen, hyvää pääsiäistä..mhh.." En mä tiiä kuuliko kukaan, ei ne halunnu kuulla ees varmaan. Tuli niin helvetin nolla olo ja kävelin keskustaan, hengästyneenä ahdistuksesta.

Kauppaan: marsulle kurkkua ja mulle jotain vehnäperunaleipää. Robottimaisesti kassalle. Viereisessä jonossa yks luokkalainen (joka oli lähteny aiemmin) hymyili, hymyilin takasin ja häpesin lihotusleipä sylissäni.

Linja-auto tuli aika pian, onneksi. Kotona ihan helvetin nälkä kun olin päivällä syöny vaan sen fazerina-patukan. Leipä, paljon vettä, leipä...vettä ja Kuulen ku-si-pää! Vuodatin sen kaiken moskan ulos. Itkin, itkin ja vaivuin uneen.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?