Sekavat olot taas pitkästä aikaa. Yllättävät mutta ei yllättävät käänteet saavat ajatukset sekaisin ja sydämmen hakkaamaan. Mitäkö mä sitten pelkään? Pelkään päästä oikean alun valloilleen. Minun ja sinun yhteinen alku.
Joillekkin ehkä pieni asia, mutta minulle se on iso norsun kokoinen harppaus eteenpäin. Vaikka olen jo noin puoli vuotta kovasti haaveillut tästä. Nyt pelottaa ja pelko saa minut epäröimään. Epäröin ja unohdan asioiden tärkeys järjestyksen.
Ollaan siis miehen kanssa löydetty yhteinen kämppä tosin vuokra näin aluksi. Se on aivan unelma :) paikkakunnan keskustassa ja täydellisessä kunnossa :) erityisen innoissani olen siitä lasitetusta parvekkeesta, kun ei tarvitse huolehtia kisun karkaamisesta. Melkeenhän me ollaan oltu joka yö yhdessä, ettei tämä nyt niin radikaali muutos ole.. mutta se tulee muuttumaan etten pääse pakoon jos haluan olla oikeasti täysin yksin. Olen ehkä puhunut tästä joskus täällä, mutta oma aika on minulle joskus täysin välttämätön.
Aiemmin olin täysin innoissani mahdollisesta tulevasta muutosta ja siitä hetkestä että saa alkaa pakkaamaan. Nyt viikko sen jälkeen kun kuultiin asunnon saamisesta. Enkä ole uskaltanut pakata vielä mitään. Muuttoon on vielä kaksi viikkoa tosin, mutta silti. Jokin on saanut minut lamaantuneeksi enkä jaksa.
Ehkä mä tästä pikku hiljaa tokenen .. alun "shokkia" varmaan..
