Ootin taas joulua ku pikkulapsi. Tuntu että kaikki anto mulle parempia lahjoja kun mä niille. Kaikista asioista pettynynein olin kuitenki etten saanu poikkikselta mitään. Mä oisin niin halunnu jonkun ihanan korun jota esitellä kaikille, niitäkun ei sattuneista syistä ennestään oo. Se ties niin hyvin mitä haluun mut eeei vastaus oli vaan että "mistä mä oisin tiennny mitä haluut". Toi oli viittaus yhteen typerään synttärilahjaan, jonka se osti siis mulle syksyllä. Onks lahjojen ostaminen muka miehille noin vaikeeta?! kuuntelis vaa mitä tyttöystävät puhuu eikä keksis omasta päästä. Siitä korusta oon puhunu nimittäin jonku puol vuotta tai vuoden ni ei.
Tuntuu ku olis sellanen pikku laps vaan joka märisee ettei koskaan saa mitä oikeesti haluu. Mua ärsyttää niin toi herraki. Sunde on nyt niin sellasessa pinttyneessä tilassa. Mun mielestä ollaan nyt sellasessa vaiheessa, jossa erotaan tai mennään eteen päin. Poikkis ei vaan tajua sukulaisten vihjailuja eikä mun vihjaavia lauseita. Pointtihan tossa kosimisessa on että sen tekee mies eikä nainen.
Ehkä mä vaan oon tuhlannu mun elämäni parhaimmat vuodet siihen ja nyt mun pitäis vaan päästä irti ja tappaa itteni. Tässä elämässä ei oo oikeesti mitään mitä enää odottaisin. Molemmat ollaan oltu vakiduuneissa nimittäin kohta vuos. Ikää taulussa mulla 22 ja sillä 24. Silti se on täys kakara vaikka toisaalta tosi järkevä aikuinen. Tuntuu ettei mikää muu olis tärkeempää ku se että se saa vakituisesti seksiä, täys hoidon ku hotellissa (siivous, ruoka) ja päivittäinen pelaaminen mitä se harrastaa niiin paljo. Siis aina kun se on kotona ni se pelaa.
Kaikin puolin tuntuu turhauttavalta, mun elämä on tällä hetkellä niin tylsän stabiili. Jolekkin on tehtävä jotain mun pää hajoaa kohta ihan totaalisesti. :'(
