Jouluaaton vietto

Taas todella pitkä aika kun oon viimeksi taas tänne kirjoitellut. Ei ole ollut erityistä asiaa ja olen ollut kiireinen työharjottelussa ja käynyt salilla. Hyvin ollaan asetuttu taloksi ja vihdoinkin totuttu tähän yhteis eloon ainaki jollain tapaa :)

Mutta nyt itse asiaan eli aattoon. Me vietettiin siis aatto ilta kokonaan täällä kotona. Aamu alko tietysti puuron syönnillä ja kahvilla. Seuraavaksi meikkasin ja lähin hakemaan isäpuolen äitiä porukoille ja sieltä mentiin yhdessä käymään hautausmaalla. Oli kyllä aivan kauhea kokemus, kun en ottanut hattua mukaan ja toiset villasukatkaan ei olisi ollut pahitteeksi, olin nimittäin takaisin päästyä niin umpijäässä että pelotti ajaa autoa :D

Sitten takaisin kotiin ja vahtimaan poikaystävän kokkailu taitoja :D uskalsin nimittäin antaa sen paistaa porkkana ja lanttulaatikot. Noh kotona ei sitte kuitenkaa oottanu mikään katasrooffi hyvin ne siellä uunissa paitui :). Seuraavaks mä tein mutakakkua illaksi ja siirsin ruokia tarjoiluastioille. Sen jälkeen vielä nopea imurointi ja ja kastike ja perunat hellalle :)

Ja loppu ilta sujui isän ja sen naisystävän sekä isovanhempien (isänpuolelta) kanssa syöden hyvin ja nauttien seurasta. Illall tietysti jaettiin lahjat vielä ja sain aivan liikaa. Enhän mä niin kiltti taas oikeasti ole ollut? :D Tulee aina vähän vaivautunut olo ainoana lapsen lapsena .. kun olin jo koko illan punastellut kehuja kaikista ruuista .. Olihan siinä pöydässä aika montaa sorttia joista ainoastaan sillit oli valmiita, kaikki muut itse tehtyjä alusta alkaen. Tuli hetken sellainen olo ettei tosta koulusta ainakaan kauheesti haittaa ole ollut :)

Illalla vieraitten lähdettyä oli sitte vähä haikeampi fiilis ku kattelin illan yksin telkkua kun poikaystävällä ei ollu taas mitään tilanne tajua ku pelas yksin koneella.. kyll se siis yhen juoman ajan oli mun viekussa mut sit  piti mennä pelaa .. ääh :/ 

---

Nyt joulupäivänä herättii yhentoista aikaa ja syötiin rauhassa aamupalaa ja katottii simpsoneja <3 Sen jälkee nopeesti suihkussa ja sitte tän kauheen sotkun siivoomista, ku eilen en jaksanu enää alkaa tiskaamaan ... Vielä tänään olis vuorossa poikaystävän isovanhemmlle parin tunnin päästä. Hahhaa mitähän muutakuin taas syömään!! :D ja sitte ilta tod näkösesti rauhassa kotona.

Muutto muutoksia

Muutto päivä oli nyt maanantaina. Sujui suht ongelmitta kolmen ihmisen voimin, isäpuoleni tuli auttamaan meitä. Pari päivää meni huonekkaluja siirrellessä miettien mikä sopii minnekkin ja mitä huonekaluja tulee yhteiseen huusholliin. En olisi uskonut miten tarkka olin yhtä'äkkiä, en olisi halunnut ottaa mitään omia huonekaluja uuteen kämppään. Kaikki näyttää niin rumalta uudessa hienossa huoneistossa.

Viikon aikana olen saanut huomata miten erilaista on loppujen lopuksi asua oikeasti saman katon alla. Sä olet koko ajan yhteisessä asunnossa. Minua on ahdistanut ja olen miettinyt jaksaako tälläinen suhde kestää, kun molemmat on aika moisia koti hiiriä. Mua pelottaa sen takia aika paljon. Muutamina iltoina tuli kinasteltua tyhmistä asioista ja olen ollut väsynyt ja stressaantunut.

En ole ollut niin iloinen kun viime kuukausina olen ollut. Mieskin on sen huomannut ja sanonut. Sen on tapana sanoa että se on onnellinen jos minäkin olen. Ja kyllähän mä olen yrittänyt. Toivon hartaasti olevan vain alku jäykkyyttä. Toivottavasti se menee ohi, koska olen miettinyt niiin pitkälle jo elämää ja unolmoinut tulevasta. En tiedä jaksaisinko jos tämä nyt kaatuisi. Sillä olen niin sanotusti laskenut tämän varaan elämäni.

Koitetaan jatkaa tästä ja nauttia viinkonlopusta, kahdestaan ja rentoutua.

Seek and hide

Sekavat olot taas pitkästä aikaa. Yllättävät mutta ei yllättävät käänteet saavat ajatukset sekaisin ja sydämmen hakkaamaan. Mitäkö mä sitten pelkään? Pelkään päästä oikean alun valloilleen. Minun ja sinun yhteinen alku.

Joillekkin ehkä pieni asia, mutta minulle se on iso norsun kokoinen harppaus eteenpäin. Vaikka olen jo noin puoli vuotta kovasti haaveillut tästä. Nyt pelottaa ja pelko saa minut epäröimään. Epäröin ja unohdan asioiden tärkeys järjestyksen. 

Ollaan siis miehen kanssa löydetty yhteinen kämppä tosin vuokra näin aluksi. Se on aivan unelma :) paikkakunnan keskustassa ja täydellisessä kunnossa :) erityisen innoissani olen siitä lasitetusta parvekkeesta, kun ei tarvitse huolehtia kisun karkaamisesta. Melkeenhän me ollaan oltu joka yö yhdessä, ettei tämä nyt niin radikaali muutos ole.. mutta se tulee muuttumaan etten pääse pakoon jos haluan olla oikeasti täysin yksin. Olen ehkä puhunut tästä joskus täällä, mutta oma aika on minulle joskus täysin välttämätön.

Aiemmin olin täysin innoissani mahdollisesta tulevasta muutosta ja siitä hetkestä että saa alkaa pakkaamaan. Nyt viikko sen jälkeen kun kuultiin asunnon saamisesta. Enkä ole uskaltanut pakata vielä mitään. Muuttoon on vielä kaksi viikkoa tosin, mutta silti. Jokin on saanut minut lamaantuneeksi enkä jaksa. 

Ehkä mä tästä pikku hiljaa tokenen .. alun "shokkia" varmaan..

I wanna be that gilr whom everybody envying

Paljon olisi kirjoitettavaa mutta sanat karkaavat ajatuksista muualle kun niitä yrittää kirjottaa "raapustaa". 

Kuitenkin sen verran että tänä viikonloppuna tunsin olevani hyvinkin elossa, sekä tyytyväinen itseeni. Eräs ystävä tuli pitkästä aikaa tervehtimään, tanssittiin ja juhlittiin aamun asti oli huippihauskaa ja tunsin itseni kauniiksi taas. Paras porukka parhaat kemut, kiitos tästäkin kokemuksesta.

So fuckin tired

Mua väsyttää, mä oon ihan jumissa. Päätä särkee enkä jaksais mennä kouluun :( Eilen illa tuli ahmittua enkä jaksa. Ihan turvonnu olo, mä oksetan itteäni. Tänään mä en syö kun minimaalisesti.

Täytän tyhjyyden kuralla

Musta on tullut syömisten kanssa todella tyhmä. Kyllähän mä oon aikasemminkin nähnyt mitä mielelle ja kropalle tapahtuu jos ei syö kunnon ruokaa. Ensin alkaa ihan kauheesti himottaa jokin makaea. Sen jälkeen alat miettiä sitä ja siitä tulee pakko mielle. Sun täytyy lähteä hakeamaan jotain makeaa mahaasi. Vaikka kaloreita on ehkä miljoonia tai tuhansia. Ei aivot sitä tajua edes miettiä kun kakkupalat menee silmien edestä suuhun.

Seuraukset ovat aivan toista. Sen jälkeen kun olet selvinnyt sokeri huurusta tajuat sen mitä olet tehnyt. Lähes koko päivän syömättömyyden jälkeen olet mokannut. Syönyt ehkä tuplasti tai triplasti niin paljon kaloreita kuin olisist syönyt, syödessäsi sen lämpöisen ruuan. Olisit ollut terävämpi töissä. Olisit iloisempi. Mutta se on myös totta että olisist voinut siitäkin lihoa saman tien sen kaksi tai viisi kiloa.

Mikään ei siis eilen ollut taas parempi. Oksentamista en tule enää koskaan harrastamaan. Ällöttävää edes miettiä niitä turvonneita rauhasia ja sitä löyhkäävää hengitystä.

Tämä lähtee taas töihin, palaillaan ehkä illalla vielä :)

Eilen illalla oli ihanaa kun mies tuli rauhottamaan mua. Se sai mut rauhottumaan ja nukahdin sen syliin käpertyneenä.. ajoitus tällä kertaa täydellinen :)

:(

i've giving up

i'm sick of living

is there nothing you can say

take this all away

I'm suffocating

tell me what the fuck is wrong with me


 











 

Mua ärsyttää suututtaa ja vituttaa kaikki, ihan kaikki tällä hetkellä. Se äskeinen vihastuminen hölmöstä asiasta. Eihän se mun vika ollut kun suutuin, kaikki muuthan ovat idiootteja? vai olinko se minä sittenkin?

en tiedä.. haluan satuttaa.. mua pelottaa mä haluaisin paiskoa tavaroita huutaa ja karjua. mutta mä en tee mitään. mä vaan olen. jännitän lihakseni ja istun kirjoittamassa. mä en pysty, ähisen vain kiukusta niin että verisuonet kohta katkeaa päästä... mä haluan paeta jonnekkin, itseäni karkuun :'((((((

-.-

Väsyttää ihan kauheasti. Tämä päivä pitäs vielä jaksaa ja sitten olisi yksi vapaa päivä. Mua vähän pelottaa.. mun pitäisi tän työharjottelun jälkeä olla melkeen ammattilainen ja osata tehä ruokaa ja sovellella ohjeita. Eli mä en todellakaan osaa edes paistaa pihvejä.. mua pelttaa tulevat näytöt sinne ei oo ku pari kuukautta :/

Mut nyt pitäsi nopeesti yrittää julkassa tää ja lähteä töihin.. ens viikolla alkaa taas koulu.. kuinkahan mä jakan nousta kaheksaksi ku ysiks meneminen ki väyttää näin paljon :S

Some tea and mudcake

Tän päivän vapaa on menny aikas lailla hukkaan.. heräsin aamulla että oli niskat ja lihakset muutenkin aikalailla arassa kunnossa. Joku inhottava flunssa pöpö meinaa iskeä muhun ilmeisestikkin :/ Syksy ja syys flunssat me don't likes :(

Tein eilen äidin pyynnöstä mutakakkua ja maistelin ittekkin.. Tänään kutsuin isovanhemmat  kahvittelemaan että sain kakun jämät pois sieltä kaapista kummittelemasta. Enkä oo siis edes liikkunut tänään yhtään. Syönyt vähän ruokaa sekä sitä mutakakkua. Sekä ollut koko päivän kääriytyneenä kaulahuiviin lukien kirjaa ja lipittäen kuumaa teetä :)

Nyt jatkan tod näkösesti samalla linjalla ja oottelen murun tuloa töistä ;)

what's this feeling.. I could remember something in my past.. and I think it's wonderful..

Paripäivää oli töissä aika hässäkkää kun oli buukattu monta tilausta yhdelle päivälle. Oli tosi kiire ja harvat kerkes ees pitää tupakka breikkejään. Mä en siis käytännössä ollut yhdelläkään tauolla. Jäi syömättä ja olin aluksi tosi kiukkunen kunnes nälkä meni ohi ja tuli se jostain kaukaisuudesta tuttu tunne kehoon.

"eihän kukaan kuole jos jättää yhden lounaan ja välipalan väliin, keho kyllä jaksaa se alkaa käyttämään energiavarastoitaan, sinulla ei ole mitään hätää sehän on vain omaksi hyväksesi"..

Näitä liisa ihmemaassa päiviä oli pari kappaletta. Olin ajatuksissani pihalla ja mietin paljon menneitä. Jotenkin kaikki tuntui kuin olisi aikakoneella mennyt ajassa taaksepäin. Niin tuttu syysilta ja se tunne mahassa ja koko kropassa. 

Kolmanne päivän illalla tuli mies käymään kun ei oltu pariin päivään nähty, väsymykseni takia. Ja se miltä se tuoksui se miltä se näytti :) tuntui kuin mun aistit olisivat olleet yliherkät. Mä halusin niin kohvasti päästä leikkimään sen kanssa. En muista koska olen edes suudellut niin kiihkeästi ja koska sisälläni tuntui niinkuin vasta rakastuneelta että perhoset vain lentää vatsassa. Tehtiin jotanin niin ihania asioita ja nukahdettiin toistemme syliin. 

Mä haluan todellakin pitää tämän. Se itsevarmuuden tunne mä  haluan vielä vähän solakammaksi. Mä haluan todellakin syödä kevyesti. Ei mitään herkkuja ne saavat mun muut aistit täysin sokeiksi, ja elämän puuroksi.

"Tämän minä haluan ja tähän minä haluan kurkottaa"...

 

aivot menevät solmuut.. vaikka vino hymy säilyy huulillani

eilen tapahtui piiitkästä pitkästä aikaan jotain kummallista
mies alkoi puhumaan kuinka oli taas laihtunut
sen on siis tapana käydä aina vaa'alla käydessään porukoilla
myönnän sen että sen vatsalihakset on alkanut erottua poikittan myös
ja rakastan sen kylkilihaksia
mutta jotenkin tuntu pahalta kun sanoin et vitsi oot tollain laiheliini
ja mä tällänen possu (nauraen)
ja mä oon tehny kovasti sen eteen hommia että mun pitkittäiset vatsalihakset näkyy..
niin se sitten sanoo että ethän oo possu oot tollanen ihan tavallinen

siitäkös mun aivot meni solmuun, mä oikeesti oon luullu että mua voi kutsua jo laihaksi...
tuli kauhea näyttämisen halu.
mä haluan laihduttaa että se näkee että mustakin voi tulla laiha.

Huh huh (huokaus helpouksesta)!!

En mä ole paksuna.. noi pillerit säikäytti mut pahemman kerran. Kuulemma tossa merkissä voi käydä, että kun niitä syö kauan niin menkat saattaa jäädä kokonaan pois taukojenkin aikana..

2 negatiivista testiä..
mitä mä teen...
tuntuu ihan outoa painetta alavatsassa :S

:(((

mua pelottaa..
että oon raskaana :'((((.. huomena aamulla teen testin.. oon melkeen varma, mun keho on käyttäytyny niin oudosti..
en sitlti tajuu, koska syön e-pillereitä..

Love these redheads!!

Hyvät tuulet puhaltaa mun tukkaa ja kesä saa mut taas hymyilemään

Oon taas piristynyt, viikon loma on tehnyt mulle vain ja ainoastaan hyvää :) Juhannus oltiin kavereiden kanssa mökkelemässä miehen sukumökillä. Oon niin ilonen et sellanen paikka on olemassa, aivan mielettömät järvimaisemat. Jos jossain niin siellä voi sanoa että tällaista loman kuuluu olla.

Mulla on nyt ollut taas paljon helpompaa, kun on muistellut viime kesää mikä oli tähän asti mun elämän paras kesä. Tapasin miehen ja pidettiin porukalla hauskaa. Oli nätit ilmat pitkästä aikaa myös mun silmien edessä, ne mitä en parin vuoteen ollut nähnyt. Vaikka viimekesänäkin vielä oksentelin se pikkuhiljaa jäi pois ja unohdin sen taidon.. 

Tuo loputon auringon paiste on saanut mut taas piristymään ja olemaan murehtimatta. Ei sen elämän tarvitse olla jokaisesta asiasta haudan vakava. Stressaan liikaa asioita ja se saa mut pahalle tuulelle. Pitäis vaan yrittää muistaa miten mä taas saan tämän hyvän vaihteen pysymään.

Tällä hetkellä stereoista soi Zen Cafén todella kaunis :)

Me kohtaisimme aina silloin kun on tärkeää
se ettei kukaan häiritse tai pääse käskemään.
Me antaisimme toisillemme hiljaisuuteen syyn.
Niin sinä ostat aikaa siis ja minä sitä myyn.

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Me kestäisimme toisiltamme mitä tahansa.
Se mitä saisin sinulta, se voisi korvata
ne levottomat illat sekä unettomat yöt,
ajat, turhan hapuilun ja mitättömät työt

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran

Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla
Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla

Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Todella kaunis, elät vain yhden kerran
Todella viisas, elät vain hetken verran
Todella kaunis, elät vain yhden kerran
Todella viisas

Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään,
jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään

kämppä tuskailuja

Mulla on ollut taas jonkun aikaa mieli maassa ja taas toisena päivänä ihan huipussaan. Mua ärsyttää se että ihmiset asettaa jonkun näkösiä odotuksia ihmisille. Tietysti se tehdään vaistomaisesti omassa mielessään, mutta mua ärsyttää se.

Ollaan etitty nyt jonkun aikaa poikaystävän kanssa yhteistä kämppää.. On ollu jo ehkä uudesta vuodesta asti mielessä, että katotaan sitten kesällä. Nyt kuitenkin tuntuu kauhean ahdistavalta. Ihmiset hämmästelevät ja kyselevät että onko se noin vakavaa.. Ymmärrän toisaalta, mutta mun mielipide on asiaan että se on halvempaa ja yhteisolo helpottuu huomattavasti. Ei tartte koko ajan kysellä mitä toinen tekee, missä nukutuaan tai kyttäillä säätä että ottaa sopivat vaatteet seuraavaan päivään mukaan..

Pelottavin kohta on kuitenkin se, että mulla tulee vieläkin aika tasasesti sellasia huonommuuden tunne kohtauksia. Mieli on tosi maassa ja en pysty ajattelemaan muuta. Kun taas pyörittelee sitä kauan mielessä on taattu, että löytää itsensä nukkumaan mennessä silmät märkinä. Pakotie, se mua hirvittää... Pystynkö mä sysäämään sen, tai lähteä lenkille jos jokin painaa mun päätä. Oon pari kertaa ollut onnettomana poikkiksen seurassa, mutta en haluu et se joutuu kuunteleman mun masisteluja ja kattelemaan mun nurjaa naamaa.

Yhtenä ilta taas tajusin miten paljon helpompaa mulla olis jos mulla olis joku paras ystävä. Kaikki varmasti tietää mitä tarkotan. Mähän siis kerron kaikki asiat mun miehelle, kun se ystävä sattuu puuttumaan. Yhtenä iltana mies muistuttikin mua ettei poikaystävä voi olla samaan aikaa paras ystävä... Kyllähän mä sen ymmärrän että rajansa kaikella, mutta mä tuun hulluksi kun en oo niin läheinen edes perheen kanssa että voisi kertoa asioista. Ja kyllä en oo menossa minneen psykologille, se on varmaa. Minneen sellaiseen mä viimiseksi menisin..

Ensimmäisen kerran mä olen elossa, hei ota minut kiinni ennen kuin yö katoaa

Eilen olin todella väsynyt, toissapäiväisen baariseikkailun ansioista. Eilinen meni sitten koomailussa, nukkuessa sekä epäterveellisesti syödessä.. Tuli syötyä grillimakkaraa... juusto-chili pähkinöitä ja illalla mies tilasi vielä pizzaa..  eli todella epäterveellisesti.

Toi poikkeaa niin paljon mun nykyisistä ruokatottumuksista. En nykyään oikeesti ajattele erityisemmin mitä mä syön, mutta tulee automaattisesti syötyä asioita mitkä on ns. terveellisiä eli ruokia joista mun keho voi hyvin. Sen myös huomaa että olen oppinut syömään ns. ajattelematta. En stessaa sitä, en tarkkaile painoa ja rakastan sitä liikunnan euforiaa :). Oon mä melkeen aina tykännyt liikunnasta, mutta sen pienen hetken kun en ollut sinut kroppani kanssa liikunta oli pääasiassa pakkoliikuntaa :S Olen niin onnellinen ettei se vaivaa enää mun päätäni.

Mutta palatakseni siihen baari-iltaan jota haluan hehkuttaa :), koska mulla oli niin hauskaa ^^

Ja tänne on niin helppo kirjoittaa ja hehkuttaa asioista anonyyminä. Eikä mun kaverit ymmärrä sitä miten paljo haukan pitäminen mulle aina merkitsee, koska hauskan pitäminen on niille ollu aina vaan se että no pidetään sitten hauskaa.. mulle se on iso asia, että porukassa on hauskaa. 

Mentiin siis mun ehdotuksesta kattomaan Jenni Vartiaista ihan vaan selvimpäin, mutta sitte ei nähtykkään mitään syytä olla juomatta. Oltiin siinä metrin päässä kaiteesta ja tanssittiin (kyllä minä myös), en oo ikinä tanssinu missään eli menetin oman baarissa tanssimis neitsyyteni :D mutta kivaa oli ja jäätiin vielä keikan jälkeenkin vielä siihen tanssilattialle.. Oli niin hauska ettei huomannu yhtää että tuli harrastettua liikuntaa, ja oli seuraavana aamuna reidet kipeät xD Mutta Jenni oli aivan ihana, jollain tapaa ihailen sitä kun sillä on niin ihana tyyli ja elämän asenne :)

Sairastelua..

Taas se nähtiin, heti kun alkaa kehuskelemaan miten ei ole kuin todella harvoin kipeä niin hyökkää päälle joku kauhea pöpö :S Oon nyt vuorokauden ollut mahataudissa, pikkuhiljaa tää alkaa jo helpottaa. Koko päivän makailu ja nukkuminen tehny tehtävänsä :) Eli en oo oksennellu, mut vatsamuuten kyllä tyhjennetty läpikotaisin...

Kohta äitien päivä ja lupailin leipoa äitille kakkua ja mennä kokkailemaan jotain nami safkaa.. Huomenna sitte näkee onks siellä kaupassa mitään jälellä, ku ihmiset on niin hamstraus paniikissa ton lakon takii :D Ja kyllä joo mua vaan huvittaa, koska eihän Suomessa nälkään kuole, sehän on selvä :)

Tossa lakossa on kyl yks inhottava asia.. kun ollaan koulussa oltu koulun ravintolaa pyörittämässä niin on joutunu muuttelemaan vähän ruokalistoja ja ottamaan pakkasesta sitä tavaraa mitä on :D Eli aika mielenkiintosta tulee ainaki olemaan jos toi lakko jatkuu pitkälle... tai muuten alkaa tulemaan "ravintolasta" kotiruokaa vaan :D

Kesäkuntooon kiitoss!! :)

Oon ollu tässä lähiaikoina ihan keskittyny vaan koulussa käymiseen ja liikuntaan. Oon tosi ilonen ku lumet on sulannu lähes kokonaan ja oon päässy pyöräilemään :). Tänäänkin tuli pyöräiltyä mummolaan kyläilemään ja syömään. Ois voinu olla hieman enemmän päällä, koska nyt tuntuu siltä että alkasi särkemään jalkoja (mulla tapana jos saa kylmää). Hyvää hyötyliikuntaa kun oli noin kiva ilma ja matkaa kerty yhteensä aika lähelle 20 kilsaa yhteensä, Jee!!

Mun kesäkunto projekti on aika hyvällä mallilla, ton pyöräilyn ja salin ansioista. Kun lähes päivittäin pyöräilly kouluun ja takas (4 km/suunta) ja illalla vielä salille ja takas (3km/suunta).

Tän viikon liikunnat siis tässä:

ma: pyöräily yht. 14 km, body pump 60 min

ti: core 30min, rvp 30 min

ke: -

to: pyöräily yht. 14 km, body attack 60 min

pe: pyöräly yht. 6 km, body pump 60 mit

la: -

su: pyöräily n. 20 km

Tossa mietin että pitää varmaan alkaa tekemään myös kotona iltasin vähän noita vatsoja ja erityisesti kiertovatsoja sekä kylkilihaksia. Sillä haluaisin tavotella pientä lihaksikasta (muttei liian) kiinteää kroppaa jossa liikunnan jälki näkyy, ettei näytä vain laihalta vaan hyvä kuntoiselta :) Tuossa kuvassa oleva vatsa olisi tosi nami varmasti mun päällä eli sitä siis tavoittelemaan :)

Happy to be here

Työharjottelu jakso taas tältä erää loppu ja ihan hyvä niin. Harjottelu paikka alko jo viimisinä päivinä tökkimään aika lailla. Ei mitään sukset ristiin juttuja tai sanaharkkoja, mut sisällä tökki. 

Asiat hyvässä järjestyksessä tällä hetkellä ja nyt lepo päiviä neljä peräkkäin. Vasta keskiviikkona kouluun ja sitten taas loppuviikko vapaa :) Voisin tottua tähän koulun käymiseen. Noi päivät on siis mulla vaan hyväkslukua niin saa vähän ottaa rennommin ;)

Kuluneen viikon liikunnoista oon tosi ylpee. 

ma: body pump 60 min

ti: core 30 min, rvp 30 min

ke: rvp 30 min, ellillä 20min, bosu 30 min

to: step 30 min, body pump 60 min

Torstainan kroppa alko olee jo sitä mieltä että viikonloppu levätään, niin en sitten lähteny varailemaan  muita aikoja kuin vasta ensi viikoksi. Hyvä näin sillä mulla oli eilen illalla ihan kauheat jalkasäryt :S kyllähän ne lihakset lepoa tarttee...

Ei ihmeempiä asioita tällä kertaa :)

Tajustin miten paljon sisälläni on pelkoa.

Herään yhtä'äkkiä ja nousen ylös.. menee hetki että tajuan että se oli oikeasti vain unta. Niin toden tuntuinen ja se suru mikä kupli rinnassa...

Poika on ollut viikon pois läheltäni. Pari päivää sitten kävi moikkaamassa; muutama hali ja pusu. -"Mulla on ollut sua ikävä" sanon. Mua surettaa se että mä en saa samaa kaikua takaisin.. mä tiedän että se on sanonut mulle ettei se puhu tunteistaan ja sen mielestä teot merkkaa enemmän kuin sanat. Silti mä haluaisin kuulla sen suusta kaipuun ja välittämisen. -"Nii.." (saan vain vastaukseksi)

Mua ärsttää se että mun aikataulut ei sovi tällä hetkellä kauheen hyvin yhdistämään medän tapaamisia. Mulla on iltavuoroja työharjoittelussa ja sen lisäksi olen hommannut salikortin ja alkanut käymään siellä noin viitenä päivänä viikossa. Poika on joka päivä "aamu vuorossa", joko koulussa tai työharjoittelussa ja viikonloput vapaita. Ja minulla viikonloppuisin siis myös välilillä töitä..

Viime päivinä on tullut kauheita ajatuksia elämästä... olen suuttunut ihmisille salaa asioista joita ne jättää tekemättä tai tekevät. (Miksei se soittanut? vitut siitä ihan sama olkoon ittekseen) Asioita joita itse voisin tehdä oma aloiteisesti, mutta suutun. Ei muissa ole se vika vaan minussa. Miksi olen  miettinyt niin itsekkäästi.

Arvostelut ja kritiikki mun omasta käytöksestä on ollut asioita joihin oon huomannu suhtautuvani jotenkin epä aikuismaisesti.. Positiivinen palaute saa mut leijumaan päivän ajan jossain todella korkealla, huonompi palaute taas saa mut tiuskimaan ja murskaaman kaikkien maailman siltä päivältä. Mikä mua vaivaa, mä pelotan itteäni.. ennen niin sopeutuva, kiltti ja hiljainen. Musta on tullut itsekäs. Tarkemmin kun ajattelee.. omassa päässäni olen saanut itseluottamusta asioihin joissa luulen olevani hyvä, ja sitten joku arvostelee ja vihastun omaa sokeuttani. Vai olenko minä se sokea vai oletteko te niitä viallisia?

Unessa poika joutuu kauheaan onnettomuuteen josta kaikki syytävät minua..  minä olen kauhuissani ja ajattelen epätoivoisesti, ettei näin voi käydä mitä mä nyt teen täällä enää..?

Failed herkuton kuu

Vituttaa hieman, viimenki ku tuli viikonloppu ni eiköhän tähän iske ärsyttävä lenssu :S Aivastuttaa koko ajan ja nenä vuotaa.. ei kuumetta mutta ärsyttää. En siis oo päässy viikonloppuna lenkkeilee. Launatai päivä meni sohvanpohjalla kullan vieressä leffoja katellessa. Tänään mummolassa ja huomena pitäis jaksaa kouluun.. Ei huvittais, kiva mennä keittiöön pärskimään..

Tällä viikol mä kuitenki yllätyin itteeni kuinka paljo jaksoin tollai 'yhtä'äkkii' liikkuu. Tuli käytyä 2 kertaa juoksemassa ja 3 kertaa kävelylenkillä :) plus lihaskuntoa näitten päälle aina. Jee :>

Ens viikolla olis sitte tarkotus kiinnittää huomiota tohon syömiseen enemmän. Aamulla ennen kouluun lähtemistä joku kevyt hedelmä, koulussa leipä ja kahvi aamupalaks, reilu lounas ja illalla sitte seittemän aikoihin jotain pientä illallisen tapasta. Lähinnä protskuja, paitsi jos oon urheilllu ni sitte vähän hiilareita messiin. Mun tarkotus ei oo laihuttaa kauheita määriä, lähinnä kiinteyttää ja saada vähän lihaksia. Laihdun sen verran kun laihdun, pari kiloa olis ihan mukava saavutus. Eli ehkäpä 2-5 kiloa. Mutta adiös tää lähtee saunoo :)

Otsikko vitutuksesta

Tänään aamu alko yllättävän pirteästi, lämpösen suihkun jälkeen puurokulho, koneelle ja tv:stä pitkästä aikaa voice. Koulussa taas omat rutiinit ja pienet ketutukset ja paineet onnistumisesta.. olin kokkailu vuorossa siis ja ruoka meinas olla vähän myöhässä koulun ravintolassa, kiitos mun kuhnailujen.. hyvin se kuitenki sitte meni pienestä kiireestä huolimatta :)

Olin niin valmistautunu henkisesti illalla meneväni lenkille.. mut eiköhän sitte just ku saan käveltyy himaan (45 min, mkä sinäällään on jo lenkki) iskee hurja lumisade ja tuuli. Ja varmaan voitte arvata että jatkuu vieläki.. ja on varmaan yltynykkii :S

NO siis vituttaa hieman, ku latailin kaikkii kivoi discobiisei et jaksaa juossa kivas temmos, ni eiiiii!! helvetti #!&!!#?

Vituttaa kans ku kuulin et mun serkku on menny täs lähiaikoin kihloihin.. Oon jopa maininnu sen joskus kirjotuksissani, kuinka mua vituttaa se ku se on niin täydellinen olevinaan.. tai siis on. Mua 2 vuotta nuorempi ja se on ollu sen äijäkaverin kanssa alle vuoden ja vähemmän aikaa myös kun mä mun pojan kanssa.. En mä halua kuulostaa katkeralta, mutta vituttaa kaikella tasolla. Vaikka mä tiedän että me ollaa mun äijän kanssa tosi lähellä toisiamme, enkä olis uskonu ikinä et voisin kiintyä alle vuoden seurustelun jälkeen noin paljon. Me molemmat tiedetään toistemme mielipiteet ja asenteet eri asioita kohtaan. Tuntuu rehellisesti että mä olisin tuntenut sen paljon kauemmin vaikka aika tuntuu muuten menneen taustalla aika vauhdilla. Miten siitä on jo 9 kuukautta? Niin kauan ja sitlti niin vähän ja olen niin syvällä tässä...

noo tulipas vuodatettua.. mutta mä olen niin onnellinen mutta samalla vihainen tollaisesta selvästä näyttämisen halusta. Seuraava uutinen on varmaan sen kirjotusten jälkeen heti että ne muuttaa yhteen :/ .. Mut taitaa amerkkalaisten pannareitten taikina jo turvonnu .. tää lähtee nyt paistelemaan ja sitten pannari kasan ja telkun ääreen loppu illaksi. Ajatukset pois tästä maailmasta, ahdituksesta... feilasin tiedän, koitetaan huomenna sitä juoksua sitten. I promise :)

Herkuton helmikuu

Mulla ei ole tällä hetkellä mitään väliä mitä mä painan. Ulkomuoto on se asia mitä mä haluan korjata. Vaakakin on ollut monta kuukautta rikki, enkä uutta ole jaksanut ostaa. On olemassa tärkeämpiäkin asioita joihin opiskelija voi sijoittaa rahojaan. 

Elämä tuntuu normaalilta.. tai sellaiselta millaiseksi kuvittelisin normaalin. Olen onnellinen siitä että olen pystynyt olemaan näin kauan stressaamatta pienistä asioista. Asiat menevät omalla painollaan ja jos ei niin ei panikointi auta missään tilanteissa. Se pätee lähes joka asiassa.

Ainut asia mikä kuluneella viikolla ärsytti.. oli se etten osaa olla syömättä kohtuudella.. ja nää koskee tapauksii ku ollaan oltu koulussa ja oon "vaivautun" osaa lounaan. Kun mä olen maksanut sen ni mun pitää muka maistaa kaikkea.. alkukeitosta jälkkäriin ja kahviin. Siitä syystä oli parina päivänä masu ilmapallona, ku oli niin turvonnu :S. Aika hyvin korjautu sitte kuitenki pitkästä aikaa kävelyllä koulusta kotiin ja activialla.

Huomisesta eli ekasta päivästä helmikuuta lähtien mun olis tarkotus pitää herkuton helmikuu. Vaikkei mua haittaa se, että oon syöny mitä sattuu mistään välittämättä ja lihoamatta, haluun vähän puhistaa kehoa. Haluun myös vähän ryhdistää tätä kroppaa, kun on taas lihaskunnot ja aerobiset liikunnat jääny vähälle. Aattelin siis että toi terveellinen ja säännölinen syöminen ilman niitä herkkuja tai nopeita hiilareita auttais vähä innostamaa enemmän.