Oikeinkurinnurinpäin.

Viikko on ollut kaiken kaikkiaan niin ailahtelevainen, etten ole mitään syvempää aiemmin uskaltanu tulla kirjottamaan. Alku viikko meni aika huminalla, ryhmässä oli muutama tuttukin jo ennestään. Oli mukavaa, käytiin yhdessä syömässä ja minäkin keskityin muuhunkin kuin muiden ja oman syömisten tarkkailuun.

Viime viikolla mulle siis tapahtui aivan selvästi jotain. Olin toooodella iloinen ja puhelias ja siis aivan totaallisesti eri ihminen. Kun tulin kotiin hymyilin ja katsoin peiliin, kuka tuo on? Minä. Tämä puoli on ollut kadoksissa jo muutaman vuoden, juuri se iloinen ja hassutteleva tyttö. Se entinen, ennen kuin aloin häpeämään itseäni.

Oikeasti oon pohtinu, että mikä sai mut alun perin tarkkailemaan itteäni. Ei mikään ole haudanvakavaa. On okei jos kädet osuu kylkiin välillä ja ales katsoessa tulee pieni kaksois leuka. Mikään muu ei oikeasti ole tärkeämpää kuin hyvä terveys.

Nyt tuntuu siltä että ihan sama, enhän mä oikeesi oo kauheesti saanu painoa pois tän blogin pitämisen aikana edes. Se on vaan niin totta kun ihminen alkaa laihduttamaan niin ruoasta tulee pakko mielle. Mun esimerkissä, mä aloin syömään epäterveellisesti. Säännölliset ruokailut vaihtui kevyiksi välipaloksi ja illalla syötiin senkin edestä leipää. Myös olen syönyt parin vuoden sisällä enemmän herkkuja kuin viisivuotta sitten esimerkiksi.

Kun ihminen yrittää pihtailla kaloressa saataa huomata yhtä'äkkiä syövänsä pelkkiä lisäaineita. Riisikakut, pussikeitot, mehut.. Vaikka hedelmistä ja vihanneksista sais vitamiineja ja hivenaineita, ei kuitenkaan saa tarpeeksi ja monipuolisesti.

Kuitenkin vaikka mulla meni tää viikko "hyvin" kun en ottanu tressiä syömisistä, enkä yrittäny syyä erityisen kevyesti vaan normaalisti. Silti siinä on vielä varjo jostanin kummasta viruksesta mikä kytee. Eilen esim tuli oksennettua brownieta. Sekä tänään kun tein sellaista hiilaripommia kuin soija-hmp(hernemaissipaprika)-makaroonilaatikkoa tulin syöneeksi sitä namia ison kahden annoksen verran ja pukasin. Ei se ollu suunniteltu se vaan oli hyvää.

En oikeesti jaksa enää yrittää laihduttaa, kun en pysty. Enkä mä kauheesti nää tarvetta, mähän olen normaali ja normaalit on paljo ilosempia. En voi sanoa että haluan mun elämän takas, mutta haluan ainakin nauttia kaikesta mikä tuleman pitää. Yrittää elää normaalisti, stessittömästi. Ei kaikkea tarvi ottaa niin vakavasti. Oppisi vaan uudestaan siihen.

Tuli kyllä sellanen avautumisteksi että vähän hirvittää. Mun mielialat on vaihellu tän viikon aikana niin paljon. Ei sitä koskaan tiedä millä tuulella mä ens viikolla olen. Siinä ryhmästä on kuus ihmistä liikaa ja ens viikolla ne karsitaan pois. Toivottavasti mä en joudu lähtemään. Mulla ei ole suunnitelmaa b. Suunnitelmien suunnitteleminen on perseestä.

Ja pakko hehkuttaa KOHTA ON PÄÄSIÄINEN!!!

Eli kaupoissa on suklaa munia :) ja aion syyä hyvin mielin. Haukkukaa vaan läskiksi.

Noloa, luulotauteilua

Nukuin viimeyönä 2-3 tuntia, en saanu kunnolla henkeä. Olin ihan varma että mulla oli joku keuhkoputken tulehus...ku kert silloon lenkilläki otti keuhkoista.

Kävin illalla sairaanhoitajalla ja aaw se oliki ihan yli söötti poika tai mies siis. Olin ihan varma että se oli varmasti mun ikänen, korkeentaan 2 vuotta vanhempi :) Se otti multa sormen päästä verta sellaseen putkeen, joka pika testas oliks mul tulehusaarvot koholla.

Eka yritys. "Ompas sulla kylmät kädet, missäs sun hanskat on?"

-"Oli mulla lapaset, mulla on aina kylmät kädet.."

Poika puristaa verta mun sormen päästä siihen tikkuun.

-"Aika nihkeesti tulee, se on tää talviaika ku on kylmä"

-"Mullahan on tosissaan aina huono verenkierto käsissä" :D

Poika laittaa putkilon koneeseen. Ootetaan, se ottaa sen pois kun kone käskee sekoittaa. Poika sekoittaa ja laittaa sen takaisin. Kohta se näyttää ettei saanut tulosta.

Poika "Voi paska, se tekee tota aina välillä"

Eli uusiks koko homma toisesta sormesta. Nips ja taas se rutistaa mun sormen päätä hellästi mutta napakasti. Mutta laite ei toimi vieläkään :O

Poika "Nyt tein kaiken ihan oikein, olis sen nyt pitäny toimia"

-"Kiva, mun veri on ihan kuollut" ja mun jännitys vähän laantuu..

Kolmas kerta toden sanoo. Ei mitään, arvot on ihan normaalit. Se kattoo vielä lämmön korvasta, 36,2. Myös pikasesti mun hapen kulun kehossa, jollaan laitteella sormen päästä. Kaikki ihan ok. Se käski vaan lepäillä, pukea lämpösesti päälle ja syyä buranaa. Mä puin päälle ja vilautin lapasia, kyllä käsineet omistan :D.

Mä kuitenkin kaiken kaikkiaan nolasin itteni niitten silmissä, ku musta ei löytyny mitään. Halusin kuitenki varmistaa. Mulla on ollu noin kolme vuotta sitte muistaakseni keuhkokuume, ei ollu kivaa. Nyt oli kuitenki vissiin kyseessä joku luulo tauti..

Ärrgggs ÄÄÄÄ muN PÄÄ haJOO

PErse helvettiiii!!! Mulla on nyt niin kauheet tuskat maha on ihan täysi, ahmin en juonu tarpeeks ja mun mahassa on paska ruokaa kauhee möhkäle eikä se tuu ulossss!!

Tuntuu että kuolen, ahistaa, kaikki on ihan kakkaa ja huomena pitäis olla kahdeksalta opiskelemassa. Läskimpänä ja turvonneenpana kuin ikinä.. :'''''''(((

Pullasaldo nolla, herkkusaldo suklaalevy sekä karkkia

En sitten kuitenkaan jaksanu alkaa tekemään niitä pullukoita. Enkä myöskään lähteä metsästämään niitä mistään. Yritin tyytyä googlen kuvahakuun, sekä banaaniin ja päärynään.

Ei ne kuitenkaan loppupelissä auttanu, alko tekee vaan enemmän mieli makeeta. Siitä huolimatta vaikka olin syöny aamupalan, lounaan ja ton hedelmävälipalan. Suunnistin läheiselle kioskille ja ostin fazerina suklaalevyn (100g) sekä pienen irttaripussin(ehk 100g kans).


Mussuttelin hyvin mielin ja aattelin et nyt en ajattele ees oksentavani, koska päivä oli muutenki menny hyvin. Kattelin samalla fc venus-leffaa ja nautiskelin. Ku herkut loppu, aattelin et ei tullu ees mitenkään ällö makee olo ja eikä se niin sairas määrä ollu.


Kuitenki vähän ajan päästä jotenki vinksahti. Aattelin et miks jättää se suklaa esim sisälle, ku se on niin helppo yökätä pois. En mä paljon, vähän vain.. ja tuli "vähän vain" ei koko suklaata edes. Tilanteen ei olisi tarttenu ees tapahtua, mä oon niin hyvin tsempannu tän viikon. Kalorit jää tän päivän osalta silti yli tavotteen jo nyt, mutta haluisin silti eroon tosta juttusta.


---------


Tämän iän piti olla parempi ja
olotilan jotenkin tyyni
Kenen vika?
Kuka meni valehtelemaan?
Kadottanut olenko todellisuudentajun,
hajun siitä, mikä uhkaa koko ajan?
minun täytyy mennä eteenpäin,
on pakko mennä vielä enemmän mitä vaan.


Mä näen tyhjän taistelukentän
oon ihan yksin sodassa siellä
ja vihaan tyyntä myrskyn edellä
kun tapahtuu on helpompi hengittää
Mä näen tyhjän taistelukentän
pahimman vastustajani tiedän
minusta itsestäni sen löydän
ei, en pysty lopettamaan,
mä huidon pimeän taa
ota kiinni jos saat!



tiktak-sankaritar

ääähhgssh

iiks mun tekee ihan sairaasti mieli laskiaspullia :S...

Kevättä ajatellen

Mulla on ollu pari päivää sellanen kauhee hinku päässä shoppailee. Tänään tuli rahaa tilille, jee :>> Mut höö ku en löytän mitää ostamisen arvosta :/

Mun pitäis ainaki kevääks hommata uus takki ja jotkuu kivat kengät. Aattelin et joku trenssi? Vai onks se liian tylsä? Nahkatakit olis kans kivoja, mut ne on tehty nahasta..tosin onhan mun laukku ja saapikkaatkin aitoa nahkaa.. Että siinä on se mun eläimiä ajattelu :S

Vilalla oli jotain kivoja, mut aattelin viel kattella. Alun perin mä lähin oikeestaan metsästämään Vilan noita kuvassa olevia farkkuja, mut eihän meidän kaupungin Vilassa tietysti niitä löytyny :S

Tänään oli myös viimonen päivä siellä työkkärin kurssilla. Se ohjaaja laitto meidät kirjottaa 'Elämäni nyt' tekstin. Kurssin alussa me siis kirjotettiin sellanen elämäni ennen ja nyt kirjotus myös. Tarkotuksena vissiin että se ohjaaja vertaa, onko tosta kurssista ollu hyötyä jokaisen tulevaisuutta ajatellen.

Ja himpura että mietinki että mitä mä siihen sitte kirjottaisin. Mullahan on mennyt sen lokakuun jälkeen ihan helvetin paljon huonommin. Henkisesti oon kaivanu ittelleni kauheeta kuoppaa ku joulun alla aloin ahmia ja oksennella menlkein joka päivä.

Kauhulla vaan muistelen sitte, että mitä kaikkea pessimististä mä siihen ekaan tekstiin oikeeen kirjotinkaan. Ainakin mun menneisyydestä, myönsin myös omistavani huonon itse tunnon sekä ystävien puutteen. En sen syvällisemmin, vai oliko se aika vihjaava?

Kyllähän mä sainkin siltä ohjaajalta siinä alkuvaiheessa monta kummallista kysymystä, kun tehiin kurssisuunnitelmaani. Ei oikeesti pitäis tollasia hölmöilyjä harrastaa. Kyllähän oikeesti haluisin että mulla olis asiat paremmin, mutta kuitenki eikö tää oo aika noloa? itsehän mä tähän olen ajautunut.

Lopulta kirjottelin siihen hieman väritetysti ja vaikenemalla joistakin osa-alueista. Kaikki on siis allekirjoittaneen mukaan paremmin ja tulevaisuus valoisa. Uuden alan opiskelut ovat alkamassa ja hän on iloinen, sekä toiveikas tulevaisuuden työllistymisensä kannalta.

-------------

Kaiken kaikkiaan tiedoksti teille. Olen siis aloittamassa maanantaina Ravitsemusalan opiskelut aikuiskoulutuskeskuksessa. Mua jännittää, enkä varmaan osaa sinne ku se on jossain kaukana kai :D

Kummia unia ja toiveajattelua

Eilen illalla ennen ku nukahin, mietin miten ihmiset reagois jos kertoisin niille miten paha olo mulla on. Kuvittelin kaiken laisia asioita. Joku ehkä halais (toive ajattelua), mutta äiti esimerkiksi olis varmaan että "miks syöt aina niin paljo herkkuja?"

Tähän liittyen näin siis unta.

Olin siis saanu jostain määräyksen että mun pitää mennä asumaan sukulaisille ja niitten pitää valmistaa mulle täyspainonen ruoka, että opin ollemaan syömättä herkkuja.

En muista kauheesti siitä unesta yksityiskohtia, mutta kuitenkin. Yhtä'äkkiä olin sitte yheksän vuotias ja kotona. Ruokana syötiin muusia ja nakkikastiketta, sekä mukissa ei ollutkaan maitoa vaan kesäkeittoa?! Mä kaadoin aina sen keiton roskiin ku äiti meni tupakalle ruoan jälkeen.. weird.

Ihan kummallista, mielikuvitus ja alitajunta teettää kummallisia juttuja.

Mulla on ollu myös koko päivän kauhee sellanen tunne, että haluisin halata jotain. Kumpa mulla olis joku joka rakastais mua ja tykkäis musta semmosena ku oon. niisk..

------------

Pakko mainostaa että oon päättäny tästä lähin vahtia, että mä syön vaan 800-1000 kaloria/pv. Ihan sama sisällöstä, kuhan jää tohon haarukkaan. Sallittakoon 1200 ihan pahana ylärajana, vaikka kerran viikossa. Mulla ei oo vähään aikaan nimittäin ollu mitään tiettyä rajaa. Toivottavasti sääntöjen teko auttaa..

Lenkkeilyä, täsmäsyömistä, mutta silti itkua.

En eilen uskaltanut illalla tulla kirjottelemaan enää. Oli sen luokan itkukohtaukset ja ahdistukset päällä.. Olis tullu varmaan sen luokan teiniankstaus tekstiä, et parempi ku jäi näkemättä.

Eilen mulla oli siis vapaata. Lenkkeilin 2x tunnin lenkin koiran kanssa ja söin säännöllisesti. Illalla aattelin sitte mennä vielä pitkästä aikaa juoksemaan, kun oli energiaa. Enkä sitte kuitenkaan JAKSANU, alko ahistaa keuhkoja enkä meinnannu saada henkeä vartin jälkeen.

En tiiä mistä se johtu? Pitkästä lennkkeily välistä, vai kylmästä ilmasta? Ihan sama, mutta tunsin niin helvetisti raivoa, miten taas epäonnistuin. Kävelin kotiin, kyyneleet poskiin jäätyneinä. Itkin ja raivosin.

En kuitenkaan ahminu ja oksentanu :>

Millon oikeesti tää meni tähän? Viime kesällä muistan kuinka kirjottelin, että kauhee ku ahistaa ja mulla ei oo tulevaisuutta blaablaa. Nyt oikeesti aattelen että mitä hittoa, mitä mä sillon ajattelin. Se oli niin pientä tähän verrattuna. Nyt teidän oikeasti miltä tuntuu kun ahdistaa kauheasti, ja tuntuu ettei missään ole enää järkeä, eikä millään väliä..

ps. Anteeksi edellisestä kirjoituksesta. Olin ehkä aika lapsellinen.

nukuin päikkärit ja nyt ei nukuta

Nukuin tylsyyteen, viidestä seitsemään ja nyt ei nukuta ollenkaan..

Taas yksi lukija tippunut pois. Ei tätä kukaan varmaan tosissaan lue. Ihan sama, eipä ole enää mitääs stressiä kirjoittaa..

Mun olo on väkivaltaineee ee e ee.. eikä yhtään onnellineen...

Mä antaisin mun telkkarin

Pois jonnekin jos jaksaisin

Ja hautaisin mun reidioun

Mun kaappiin jos pystyisin

Kun sunnuntai taas räjähtää

Mun tajuntaan sisällä pään

Oon limainen ja suomuinen

Ja mun olo on

Väkivaltainen

Mutta silti varmaan onnellinen

Niin ihanasti itsetuhoinen

Ja suloinen

Mun tekis mieli potkia seiniä, ne tuntuu olevan liian lähellä, enkä mä saa henkeä. Vaikka ei tarvi minneen mennä, mä inhoan tätä turhauttavaa ahdistuksen tunnetta. Nyt jos tekisin jotain ittelleni ni ei kukaan tietäis, ei kukaan osais epäillä mitään. Koskahan kukaan edes osais kaivata mua. En tiedä.

Tekisi mieli satuttaa. En pysty. Haluasin ahmia ja oksentaa niin paljon että kurkkua kirveltää. Toisaalta haluaisin olla syömättä, koko päivän. Tuntea nälän ja sen heikkouden. Olla heikko, kuitenkin vahva, mutta samalla heikko...

sunnuntai

Linkin park- Valentine's Day

my insides all turned to ash / so slow
and blew as i collapsed / so cold

a black wind took them away / from sight

and held the darkness over day / that night

and clouds above move closer

looking so dissatisfied

but the heartless wind kept blowing, blowing

i used o be my own protection / but not now

cause my path had lost direction / somehow

a black wind took you away / from sight

and held the darkness over day / that night

and the clouds above move closer

looking so dissastified

and the ground below grew colder

as they put you down inside

but the darkness wind kept blowing, blowing

so now you're gone

and i was wrong

i never knew what it was like

to be alone

on a valentine's day

kaikki on poissa

ei mulla ole ketään

oon onnistunu kaikki karkottamaan

mun elämässä ei oo enää mitään järkeä

Morning, happy valentines's day <3

Hupsista, heräsin vasta vartti sitten :D Sainpans ainakin nukuttua univelkoja pois. Rakastan aamuja kun ei oo kiire ja saa lipitellä kahvia rauhassa <3

Tosiaankin hyvää ystävän päivää kaikille jotka sattuvat lukemaan tämän toivotuksen <3

Yksi ystävänpäiväkortti oli tipahtanut postilaatikkooni. Kiitos mummo (ihana sosiaalinen elämäni kukoistaa siis). Eipä kuitenkaan pitäs valittaa, koska montako minä laitoin postiin? en yhtään..

Mom, I have too good paper..

Työpaikka oli pullollaan tekopirteitä ihmisiä. "Kiitos paljon, susta on ollut paljon apua ja hyvät jatkot.. ainiin kiitos nameista" Samaa sai kuulla koko päivän.

Olisi tehnyt mieli kehottaa kaikkia olemaan rehellisiä, en mä säry. Kuoreni on kova ja se saattaakin halkeilla, mutta kotona seinien sisällä kun kukaan ei kuule se vasta hajoaa.

Työtodistuksessa lukee: Tehtävissään X on osoittanut olevansa erittäin ahkera, huolellinen ja oma-aloitteinen. That's not true. Ei minun kaltaiseni nyhverö voi saada mainittuja tunnustuksia. Olen paska, mutta en mä tee mitään paskalla paperilla, joka ei pidä paikkaansa. Turhuuden turhuutta.

Päivän ongelmiin KUULUI läksiäis täyskäri, jonka samassa firmassa oleva tilauspalvelu halusi mulle tehdä.

Puolet äiti suostui ottamaan, mutta osa jäi taakakseni. Ote herpaantui puolessa tunnissa ja nyt se puolikaskin on menneen talven lumia. Kyllä, sekin siellä putki sokkelikossa etsimässä uutta uhria...jota saastuttaa..

Nyt väsyttää, nukkumaan. Enkä taaskaan jaksa kommentoida tai lukea muiden blogailuja. Antakaa anteeksi.

perjantai 13.

Pitkästä aikaa aamupostaus. Tarkoitus oli herätä herätyskelloon kello 8, mutta simmut aukesi jo klo seitsemän. Kivempi tietysti että herää ittekseen, koska sillon on aina virkeämpi olo. Mutta miksi tänään? Luulin että mulla on ollut kauheet univelat, kun olen mennyt nukkumaan siinä puol yhentoista aikaan ja herätyskello herättänyt klo viisi.

Nyt onkin sitten ollut aamu datailla, kun töihin vasta klo kymmenen. Onpa muuten viimonen päivä siellä harjoittelupaikassa!! Mulla on tossa keittiön pöydällä 4 karkkipussia, vien töihin vähän namia kun ne on jaksanut kestää mua :D

Nyt kuitenki tekis ihan sairaasti mieli jotain leivoksia. Löysin aivan ihanan amerikkalaisen blogin, joka asuu Ranskassa. Oon tässä aamun kahlaillu sen blogi historiikkia ja nams. Kuvat ovat aivan tajuttoman hyviä ja parasta silmän ruokaa ikinä :D heh.

ps. ravistin aamulla soijamaitoa ja tottakai se aukes kesken ja roiskutin pitkin pöytää.. ihana 13. perjantai

Kyllä katsokaa vaan, täältä se läski taas lyllertää...

Töissä oli kamala päivä. Olin taas niin satametriä alempana muita. Ensin oli kiire, ei keretty pitää ku 10 min ruokatauko. Sitte jouduin loppupäivän tehä töitä sellasen tyypin kanssa josta en tykkää ollenkaan.

Ruoka tauko oli kamala, koska mulla oli jo 11.50 tietenki ihan kauhee nälkä. Aamupuuro oli ajat sitte sulanu ja kulutettu masusta. (5.30) Sitte piti hotkia kauhealla vauhdilla se salaatti lautanen ja ruisleipä.

Mua inhottaa muutenki tollaset tilanteet ku se on semmonen iso ruokala, mikä on silleen melko täynnä ihmisiä. Siellä ruokailee noin 200-250 päivässä siis. Et tunnistaa silleen kasvoista ne ketkä siellä käy päivittäin.

Oikeesti hävettää se kun kaikki näkee määrät, jota ihmiset syö. Leipäpöytä on tietenki keskellä salia ja kaikki sai taas kattoa kun mä hain leipää. Kaikki varmaan ajatteli et mikä tolla norsulla on ku ei tollanen kasa salaattia riitä, vaan pitää vielä leipä syyä?!

Siellä mä haarukka täristen hotkin salaattia poskeen, kaikkien tuijottaessa. Näytin varmaan just sellaselta amerikkalaiselta, jolta on jääny välipala ranskikset syömättä. Eli hotkii kuin voisi syödä koko lehmän...

meni ihan ok.

Mummolle kuului hyvää, vaarille myös :) Ruokailu ei tuntunut loppujen lopuksi kauhealta pakko mussutukselta. Söin sen verran kuin tuputettiin.

Tehtiin mummon kanssa ristipistoja sekä puhuttiin mukavia. Kävin hakkaamassa pinon halkoja puuvajassa ja sain mummolta ystävänpäivä tikkarin. Lisäksi mahani söi kahvipöydässä siivun unelmatorttua. (sisällä mustikkarahkaa, nams)

Aiemmin:

Kotoa lähteminen ei kuitenkaan sujunut aivan nappiin. Ensinnäkin, nämä naarmut eivät olleet umpeutuneet tarpeeksi ja alkoivat vuotaa farkkujen läpi -> oli pakko laittaa mustat pillihousut.

Tottakai ne tuntui liian ahdistavilta, mutta ei auttanut. Kiiruskin meinasi tulla kun isi oli jo pihalla ja rottapojat leikki piilosta (kyllä, minulla on kaksi kesyrottaa). Ne oli taas mennyt sitte hellan taakse ja kauhee homma haivaa ne pois sieltä. Lisäksi ulkona satoi vettä ja oli ihan kakka ilma...

Ahdistuksen multihuipentuma

olen liikaa

minä olen liikaa

minä olen liikaa

minä olen liikaa

Kuuntelen Apulantaa, kovaa.

Ahdistaa olen niin iso ja eilen taas söin liikaa.

Tää vaan jatkuu, siivoan aluspaita ja alkkarit jalassa, itku kurkussa. Reiden sivussa olevat haavat valuen. Tunnustan siis viime viikolla ekaa kertaa, tänään säälittävät naarmut saivat jatkoa...

Kohta isi tulee hakemaan mut mummolaan. Pitäsi mennä syömään sinne, taas. Se on asia jota nyt viimiseks haluisin tehä, syödä! Sitähän mä olen koko viikonlopun tehnyt. No pakko, ehkä jos mahdun ulko-ovesta ulos..

Tosi sekava postaus, ihan sama en jaksa välittää..

Olen niin naurettava, että ihan punastuttaa kirjoittaa.

Olin taas eilen niin nautettavan oikukas. Töissä olin ilonen ja kaikin puolin hyvä päivä. Ruokalassa oli lohta ja otin ison palan, nams :P vaikkei mun sitä oli pitäny ottaakkaan -> elävä olento ollut.

Kotona olin päättänyt tehä täytettyjä paprikoita perjantain kunniaksi. Laitoin kasvissuikaleita ja tummaa soijarouhetta täytteeksi. Laitoin myös kananmunaa sitomaan sitä, kun en ollut niin pahis että olisin laittanut juustoa siihen :>

Tein niitä siis kaksi eli neljä puolikasta. Söin kaksi ja olin kylläinen. Noh tässä kohtaa meni taas ihan överiksi... sain päähäni tehä pannukakkuja. Paistelin ne ja söin ison kasan mehukeiton kera. Ja tämän "jälikiruuan" jälkituuaksi söin vielä ne kaksi jäljellejäänyttä paprikan puolikasta. Voitte kuvitella että ton jälkeen on aika tukalat oltavat. -> Vesi lasi mukaan ja vessaan.

pakkomielteessä

kovin vähän tervettä

yhdessä kierteessä loputtomiin

pakkomielteessä

kovin vähän kaunista

ykkösten ja nollien tyhjiö

(apulanta-pakkomielle)

Angstaaminen jatkui kun lähdin hakemaan kaupasta muutaman sidukan. Lähikaupan kassalla oli tietysti vanha luokkakaveri, tai tuttu kauppiksesta. En ollut nähnyt sitä siis kohta vuoteen. Hetken mietin jo että jätänkö juomat hyllyyn, mutta ostin kuitenkin. Hetihän tuli sitten kommenttia että "Ryyppäämään lähdössä?" en vastannut kuin hmm..

Niin noloa, näyttikö ne neljä putelia pohjilta? Noh mulla kun ei noita juomis kokemuksia ole kuin alle kämmenten sormien lukumäärän, niin humallun hieman helposti. Enkä mä ees juonut kuin kolme ja puoli pulloa.

En mä pystynyt/voinut. Se oli niin makeaa ja alko ällöttää. Kyllä, siis minulle jolle ällömakeakaan ei ole liian makeaa. Päässä pyöri, käperryin sänkyyn ja vaivuin uneen.

Näin unta hevosista ja mä ratsastin niillä. Kaikkein kummallista on etten oo ikinä edes ratsastanut. Siellä mä ratsastin hiukset hulmuten muiden tyyppien mukana..

Oon kyllä niin typerä ja lapsellinen. Idiootti, naurettava kakara joka ei ikinä kasva aikuiseksi ja hanki elämää..

Neiti mitättömyys

olo on niin turha

töissä kaikki piti mua ihan naurettavana

tiedän että ne puhu pahaa mun selän takana

ihan sama

tälläinen nyhverö kun olen

ei voi muuta

Eilen olin taas kauppailemassa. Äiti meni kauppaan ja kysy tarttenks mitään, "enhän mä, mut voin tulla mukaan..."

Mukaan tarttui hunaja purkki(nams, en vois elää ilman), mysliä (teki mieli) sekä lehtihyllystä Fit-lehti. Eikä mun ostopäätökseen siis mitenkään vaikuttanut tossa etusivuotsikossa toi "Linda nujersi ortoreksian ja anoreksian".

Ei mun rahat ihan hukkaan menny, lehti oli sisällöltään ihan hyvä.

Nyt kuitenkin eiliseen mokaan. Illalla teki mieli rouskutella jotain ja otin sitte sitä mysliä. Kohta teki mieli leipää, kaapissa oli 3 palaa. Kaksi jotain täysjyvä kunkkuleipää ja yksi ruisleipä. Söin ne rasvattoman majoneesin kanssa(purkki jonka oon ostanu ajat sitte enkä raaskinu heittää pois vaikka maitotuote?)

Kun olin mussuttanut ne, otin pakkasesta 2 siivua lisää. Lämmitin mikrossa ja söin.

Sitten:

"Mitä helvettiä, miks mä noin tein?"

kulautin kaksi lasia vettä

ja sitten vessaan

kumartamaan posliini jumalalle

niimpä taas kerran ruskea mössö syöksyi ulos suustani

onneksi olen oppinut pureskelemaan kunnolla

ongelmia ei ollut kuin ruisleivän kohdalla

helvetti että kurkkua raapi

ne kovat liian suuret palat

:'(

ja niin se tapahtui taas