Oikeinkurinnurinpäin.

Viikko on ollut kaiken kaikkiaan niin ailahtelevainen, etten ole mitään syvempää aiemmin uskaltanu tulla kirjottamaan. Alku viikko meni aika huminalla, ryhmässä oli muutama tuttukin jo ennestään. Oli mukavaa, käytiin yhdessä syömässä ja minäkin keskityin muuhunkin kuin muiden ja oman syömisten tarkkailuun.

Viime viikolla mulle siis tapahtui aivan selvästi jotain. Olin toooodella iloinen ja puhelias ja siis aivan totaallisesti eri ihminen. Kun tulin kotiin hymyilin ja katsoin peiliin, kuka tuo on? Minä. Tämä puoli on ollut kadoksissa jo muutaman vuoden, juuri se iloinen ja hassutteleva tyttö. Se entinen, ennen kuin aloin häpeämään itseäni.

Oikeasti oon pohtinu, että mikä sai mut alun perin tarkkailemaan itteäni. Ei mikään ole haudanvakavaa. On okei jos kädet osuu kylkiin välillä ja ales katsoessa tulee pieni kaksois leuka. Mikään muu ei oikeasti ole tärkeämpää kuin hyvä terveys.

Nyt tuntuu siltä että ihan sama, enhän mä oikeesi oo kauheesti saanu painoa pois tän blogin pitämisen aikana edes. Se on vaan niin totta kun ihminen alkaa laihduttamaan niin ruoasta tulee pakko mielle. Mun esimerkissä, mä aloin syömään epäterveellisesti. Säännölliset ruokailut vaihtui kevyiksi välipaloksi ja illalla syötiin senkin edestä leipää. Myös olen syönyt parin vuoden sisällä enemmän herkkuja kuin viisivuotta sitten esimerkiksi.

Kun ihminen yrittää pihtailla kaloressa saataa huomata yhtä'äkkiä syövänsä pelkkiä lisäaineita. Riisikakut, pussikeitot, mehut.. Vaikka hedelmistä ja vihanneksista sais vitamiineja ja hivenaineita, ei kuitenkaan saa tarpeeksi ja monipuolisesti.

Kuitenkin vaikka mulla meni tää viikko "hyvin" kun en ottanu tressiä syömisistä, enkä yrittäny syyä erityisen kevyesti vaan normaalisti. Silti siinä on vielä varjo jostanin kummasta viruksesta mikä kytee. Eilen esim tuli oksennettua brownieta. Sekä tänään kun tein sellaista hiilaripommia kuin soija-hmp(hernemaissipaprika)-makaroonilaatikkoa tulin syöneeksi sitä namia ison kahden annoksen verran ja pukasin. Ei se ollu suunniteltu se vaan oli hyvää.

En oikeesti jaksa enää yrittää laihduttaa, kun en pysty. Enkä mä kauheesti nää tarvetta, mähän olen normaali ja normaalit on paljo ilosempia. En voi sanoa että haluan mun elämän takas, mutta haluan ainakin nauttia kaikesta mikä tuleman pitää. Yrittää elää normaalisti, stessittömästi. Ei kaikkea tarvi ottaa niin vakavasti. Oppisi vaan uudestaan siihen.

Tuli kyllä sellanen avautumisteksi että vähän hirvittää. Mun mielialat on vaihellu tän viikon aikana niin paljon. Ei sitä koskaan tiedä millä tuulella mä ens viikolla olen. Siinä ryhmästä on kuus ihmistä liikaa ja ens viikolla ne karsitaan pois. Toivottavasti mä en joudu lähtemään. Mulla ei ole suunnitelmaa b. Suunnitelmien suunnitteleminen on perseestä.

Ja pakko hehkuttaa KOHTA ON PÄÄSIÄINEN!!!

Eli kaupoissa on suklaa munia :) ja aion syyä hyvin mielin. Haukkukaa vaan läskiksi.