Mä antaisin mun telkkarin
Pois jonnekin jos jaksaisin
Ja hautaisin mun reidioun
Mun kaappiin jos pystyisin
Kun sunnuntai taas räjähtää
Mun tajuntaan sisällä pään
Oon limainen ja suomuinen
Ja mun olo on
Väkivaltainen
Mutta silti varmaan onnellinen
Niin ihanasti itsetuhoinen
Ja suloinen
Mun tekis mieli potkia seiniä, ne tuntuu olevan liian lähellä, enkä mä saa henkeä. Vaikka ei tarvi minneen mennä, mä inhoan tätä turhauttavaa ahdistuksen tunnetta. Nyt jos tekisin jotain ittelleni ni ei kukaan tietäis, ei kukaan osais epäillä mitään. Koskahan kukaan edes osais kaivata mua. En tiedä.
Tekisi mieli satuttaa. En pysty. Haluasin ahmia ja oksentaa niin paljon että kurkkua kirveltää. Toisaalta haluaisin olla syömättä, koko päivän. Tuntea nälän ja sen heikkouden. Olla heikko, kuitenkin vahva, mutta samalla heikko...
sunnuntai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti