Olen niin naurettava, että ihan punastuttaa kirjoittaa.

Olin taas eilen niin nautettavan oikukas. Töissä olin ilonen ja kaikin puolin hyvä päivä. Ruokalassa oli lohta ja otin ison palan, nams :P vaikkei mun sitä oli pitäny ottaakkaan -> elävä olento ollut.

Kotona olin päättänyt tehä täytettyjä paprikoita perjantain kunniaksi. Laitoin kasvissuikaleita ja tummaa soijarouhetta täytteeksi. Laitoin myös kananmunaa sitomaan sitä, kun en ollut niin pahis että olisin laittanut juustoa siihen :>

Tein niitä siis kaksi eli neljä puolikasta. Söin kaksi ja olin kylläinen. Noh tässä kohtaa meni taas ihan överiksi... sain päähäni tehä pannukakkuja. Paistelin ne ja söin ison kasan mehukeiton kera. Ja tämän "jälikiruuan" jälkituuaksi söin vielä ne kaksi jäljellejäänyttä paprikan puolikasta. Voitte kuvitella että ton jälkeen on aika tukalat oltavat. -> Vesi lasi mukaan ja vessaan.

pakkomielteessä

kovin vähän tervettä

yhdessä kierteessä loputtomiin

pakkomielteessä

kovin vähän kaunista

ykkösten ja nollien tyhjiö

(apulanta-pakkomielle)

Angstaaminen jatkui kun lähdin hakemaan kaupasta muutaman sidukan. Lähikaupan kassalla oli tietysti vanha luokkakaveri, tai tuttu kauppiksesta. En ollut nähnyt sitä siis kohta vuoteen. Hetken mietin jo että jätänkö juomat hyllyyn, mutta ostin kuitenkin. Hetihän tuli sitten kommenttia että "Ryyppäämään lähdössä?" en vastannut kuin hmm..

Niin noloa, näyttikö ne neljä putelia pohjilta? Noh mulla kun ei noita juomis kokemuksia ole kuin alle kämmenten sormien lukumäärän, niin humallun hieman helposti. Enkä mä ees juonut kuin kolme ja puoli pulloa.

En mä pystynyt/voinut. Se oli niin makeaa ja alko ällöttää. Kyllä, siis minulle jolle ällömakeakaan ei ole liian makeaa. Päässä pyöri, käperryin sänkyyn ja vaivuin uneen.

Näin unta hevosista ja mä ratsastin niillä. Kaikkein kummallista on etten oo ikinä edes ratsastanut. Siellä mä ratsastin hiukset hulmuten muiden tyyppien mukana..

Oon kyllä niin typerä ja lapsellinen. Idiootti, naurettava kakara joka ei ikinä kasva aikuiseksi ja hanki elämää..