En eilen uskaltanut illalla tulla kirjottelemaan enää. Oli sen luokan itkukohtaukset ja ahdistukset päällä.. Olis tullu varmaan sen luokan teiniankstaus tekstiä, et parempi ku jäi näkemättä.
Eilen mulla oli siis vapaata. Lenkkeilin 2x tunnin lenkin koiran kanssa ja söin säännöllisesti. Illalla aattelin sitte mennä vielä pitkästä aikaa juoksemaan, kun oli energiaa. Enkä sitte kuitenkaan JAKSANU, alko ahistaa keuhkoja enkä meinnannu saada henkeä vartin jälkeen.
En tiiä mistä se johtu? Pitkästä lennkkeily välistä, vai kylmästä ilmasta? Ihan sama, mutta tunsin niin helvetisti raivoa, miten taas epäonnistuin. Kävelin kotiin, kyyneleet poskiin jäätyneinä. Itkin ja raivosin.
En kuitenkaan ahminu ja oksentanu :>
Millon oikeesti tää meni tähän? Viime kesällä muistan kuinka kirjottelin, että kauhee ku ahistaa ja mulla ei oo tulevaisuutta blaablaa. Nyt oikeesti aattelen että mitä hittoa, mitä mä sillon ajattelin. Se oli niin pientä tähän verrattuna. Nyt teidän oikeasti miltä tuntuu kun ahdistaa kauheasti, ja tuntuu ettei missään ole enää järkeä, eikä millään väliä..
ps. Anteeksi edellisestä kirjoituksesta. Olin ehkä aika lapsellinen.
1 kommentti:
Kyllä joskus ku lukee vanhoja kirjoituksia ni miettii eee.. tota mitähä silloinki ajattelin mutku ihmiset ja tunteet muuttuu :P
Lähetä kommentti