Useassa blogissa on ihmiset avautunu omista kummallisista tavoistaan, niimpä aattelin kertoa omasta suhtautumisestani ruokaan.
Oon koko ikäni tykänny tosi paljon ruuasta ja syömisestä siis. Oon tosi perso makealle ja aina valinnu sen makeimman ja suurimman annoksen, jos oon saanu valita. Lapsuudessani en oo ikinä harrastanu mitään erityistä liikuntaa, mutta en oo koskaan ollu lihava lapsi. Semmonen normaali ruipelo, joka on leikkiny kavereitten kanssa kesät, koko päivät ulkona.
Kuudennella luokalla alotin sitte mun ensimmäisen harrastuksen, jonka mä lopetin siis 1½ vuotta sitte. Joukkuelaji, salibandy. Sain lisää ystäviä, mutta samalla kun siirryin yläasteelle koulukaverit vaihtuivat.
Jonkin ajan kuluttua sain sitten houkuteltua uuden ystävän mukaan meidän joukkueeseen. Pikkuhiljaa siitä alko kuitenkin kehittyä parempi pelaaja, joka oli sitoutuneempi harjoitteluun. Sosiaalisena ihmisenä se sai näistä "paremman ringin" pelaajista uusia bestiksiä ja liikku niiden kanssa.
Pikkuhiljaa yläaste olikin sitten ohi, ja se kaveri lähti opiskelemaan eri alaa. Uudessa koulussa sain sitte uusia koulukavereita, joita tosin en nähnyt paljoakaan vapaa-ajalla. Ne oli siis tosissaan vaan koulukavereita. Pikkuhiljaa ei salibandy enää jaksanu kiinnostaa, vaikka viimisenä pelikautena päästiin meidän lohkosta loppupeleihin. Tiputtiin siellä kuitenkin ihan alkumetreillä eikä päästy mitalleille. (nuorten SM)
Mun pelaaminen päätty siihen tapahtumaan. En yksinkertasesti jaksanut jatkaa, kun ei enään yhtään kiinnostanut. Nämä uudet ystävät koulussa eivät olleet siis urheilutyyppiä, rakenteeltaan normaalipainon ylärajoilla mielestäni. Niiden kanssa tuli tutustuttua sitten kalorimaailmaan. Ruokatauolla aina kaupasta vähäkalorisin myslipatukka ja cola lightia. Tähän asti en ollut siis edes tiennyt, kuinka paljon keskiverto nainen kuluttaa päivässä energiaa. Vastaus oli noin 1800.
En kuitenkaan pitkään aikaan tosta, laskenut päivän kalorimääriä, vaan söin todella normaalisti. Ruokatauolla tietysti heidän esimerkkiä seuraten. Jossain vaiheessa aloin sitten mieltää kroppani isoksi, vaikka en koskaan ole ollut ylipainoinen. Koko 38 ei vaan ole sama kuin 36 tai alhaisempi.
Aloin jojoilla ja en ole vieläkään päässyt siitä eroon. Välillä olen 61 kg, toisinaan taas melkein 66 kg. Haluaisin niin helvetisti olla parempi ja laihempi ihminen!! Mä en vaan osaa, on hyviä hetkiä ->syön vähän ja laihdun. Sitten taas tulee hetki että rakastamani ruoka tai karkit, herkut ja suklaa vie voiton. Yök, ei tarvi ku pari päivää syyä ja oon lähtöpisteessä.
Haluun oikeesti päässä tommosesta eroon. Ehkä tää sekava syöminen heijastaa mun sekavaa elämää. En saa vaan aikaseksi rakennettua elämästä mun näköstä juttua, koska mun elämässä ei ole aineksia mistä rakentaa sitä "hyvää elämää". Rakennan pilvilinnoja ajatuksissani laihemmasta ja paremmasta elämästä. Niitä mä en sekavilla ja päämäärätiedottomilla ajatuksilla kuitenkaan vois koskaan saavuttaa. Vai voisinko?
3 kommenttia:
yy toi teksti meni taas ihan kummallisestiiiiii!
kannattaa yrittää jos luulet et se auttaa.. :> minä yritän ja tiedän et oon parempi ja onnellisempi sit ku oon se 39 kg.. i know it.. vähä yli 10kg tiputettava. ei paha..
yes still alive!
mul tuli mieleen ku luin tätä tekstiä, että "ihan ku jostain leffasta" ! Tai jotenkin niin sellanen "mä arvasin" -tyylinen. Siis sanon tän positiivisesti, mä oon ilonen siitä, että sä osaat ja pystyt ihan oikeasti kirjoittamaan sen mitä sulle on käynyt ja mistä se ehkä johtuu. Se on hirvittävän suuri apu sillon, jos ja kun siitä ongelmasta täytyy päästä kuiville.
Mä oon aina kadehtinut niitä joilla on joku tarina kerrottavana.. sulla on.
Kontrolloit ruualla omaa elämääsi.. onko tehonnut? Me aina unohdetaan, että me ei kuitenkaan voida kontroloida ruualla muita ihmisiä meidän ympärillä ja niillä kuitenkin on iso rooli meiän elämässä haluttiin me tai ei. Me voidaan kontrolloida niitä olemalla sosiaalisia ja olemalla niiden kanssa ja sillä tavalla vaikuttaa :) mutta ruoka vie meidät kotiin yksin.. mmmm
nää asiat on niin monipiippusia että voitais perustaa piippukauppa! :D
Lähetä kommentti