Kummallista, mulla on ollut nyt lähipäivinä niin kiirus, etten oo kotiin tultuani jaksanu edes kuulumisia kirjoitella. Tätähän mä kuitenkin halusin, ainakin jossain vaiheessa. Siis sitä että mulla olis jotain elämää, ystäviä, menoja, naurua ja mukavaa.
Muutamana päivänä oon jopa tullut kotiin vasta yheksän aikaan. Outoa sinänsä, kun oon yleensä tottunu että heti koulun jälkeen kotiin syömään tai yksin tylsistelemään.
Eilen olin niin väsyny että tulin suoraan kotiin. Söin 4 näkkileipää ja 18 muffinssia. Ei mun niitä kaikkia pitäny syyä. Tuli vaan sellanen olo, että mitä mä oon oikein kuvitellut. Perjantaihan on päivä ku kaikki lähtee juomaan. Ei mulle edes vihjastu että haluanko mukaan. Mä varmaan olin jonku laisella koe viikolla, ja mut todettiin tylsäksi. Tai tyhmäksi.
Tuntuu että välillä on ihan hyvä fiilis, mutta sitte se taas laskee. Yleensä alan ajattelemaan että miltä mä näytän niitten silmissä, ja oliks toi ihan tyhmä vitsi mitä sanoin..
Ruokailujen osalta on menny ihan ok. (ennen eilistä) Oon syöny aamusin puuroa ja koulussa ollaan käyty ruokalassa syömässä. Eli oon opetellu syömään normaaleja annoksia, ja siellähän mä en uskaltais oksentaa. Kavereilla ollaan syöty karkkeja, suklaata, makeita leivonnaisia ja en edes muista mitä.
Onhan mun sosiaalisuus mahakin isontunut, farkut on selvästi tiukemmat ja mua ärsytää.
Tuntuu vaan taas niin siltä, että oon huijannu itteäni. Miks mä yritän syyä, tai miks mä syön? Mun päässähän on ollut monta vuotta se että haluaisin olla laiha, laihin. Toisaalta kun ruoka on hyvää ja täyspäivänen bulimikkokaan en haluais olla. Vissiin nyt jo pelottaa kun käyn oksentamassa, että mitä jos jonain päivänä putket halkeaa ja joudun vaikeuksiin...
Mä haluan tällähetkellä niin kovasti että mun ruho olis pienempi.
ps. käivinpä pitkästä aikaa aamulenkillä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti