Tää viikko on ollu kyllä semmosta rämpimistä ja tuskailua. Mä haluan voida paremmin, mutta ei mikään ole yksinkertaista. Jokaisella asialla on toiset puolensa ja minä en osaa kun tuijottaa sinne pimeälle puolelle.
Tuntu kun joku erehty sanomaan jotaan, että sillä oli aina joka taka-ajatus. Ihan pienet asiat ja niistä saa pään vaivaa...(tarkottiks se tolla et oon vähä vajaa?) Mua pelottaa vaan se että mitä jos mut potkastaan tästä koulutuksesta pois, kun en jaksa joka päivä olla niin vilkas ja sosiaalinen?
Loppu viikosta alko tulla pikkuhiljaa jo nälkä ja yritin syyä normisti. Suklaa ja kylmäsavutofu-pinaattituorepasta ei ollu kuitenkaan ei ollu kuitenkaan maailman paras asia. Eihän ne suostunu olemaan kunnolla mun masussa. Ylös yhtä nopeasti kuin ales tai hitaasti, ihan sama..
Eilinen oli jo hyvä päivä jaksoin tehä hyvää ruokaa, syödä normaalisti ja napostelin vähän karkkia :) Tuli ihan hyvä mieli, vaikka masu näyttiki isolta. En jaksanu siitäkään välittää kun vilkasun ajan. Ottais kevät nyt loppukirin, että vois nähdä auringon. Ehkä aurinko vois paistaa sinne syvälle missä valoista aikaa ei ole vähään aikaan nähty..
1 kommentti:
kohta on jo kevät! kyllä se sieltä tulee :)
Lähetä kommentti