maanantai 30. maaliskuuta 2009

Mutta mitä sinä tyttö oletkaan tehnyt?


Kaikin puolin mitään sanomaton päivä. Koulussa hyvin rauhallista. Äänekkäimmät oli selvästi kotona krapuloissaan. Aamulla oli teoria tunteja ja iltapäivällä "käytäntöä". Harjoteltiin lautasten kantamista. Ja hahaa en hajottanukkaan yhtäkää :P ei tosin kukaan muukaan..

Olipa kamun kanssa omituiset keskustelun aiheet myös tänään. Se katteli omia käsivarsiaan ja mä tokasin että ootpas sä itsetuhonen, ku sillä on käsissä aika paljon naarmuja. Kyllähän mä tiesin että ne on sen eläimistä, kun niitä on jokusen verran. Vastaukseks kuitenki sain, ettei se helvetti tajuu sellasia ihmisiä jotka tekee naarmuja ja valittaa että haluaa kuolla.

Tuntu heti jotenki että se sano sen jotenki painottaen. Oliskohan se voinu nähä pukkarissa, mun naarmut jalassa? Ne arvet jäi aika näkysiksi, vaikkei ollu tarkotus. Toivottavasti ajanmukaan vähä haalistuu.. en tiiä.

Enkä tiiä onko missään järkeä, mutta laskin tänään kalorit pitkästä aikaa. Tähän mennessä 700. Ehkä syön jotain vielä. Ehkä.


Olen kuitenkin niin norsu, että voin turvallisesti taas alkaa vähän laihduttaa. Enhän mä ole vieläkään oppinut syömään täysin normaalisti. Ei kai kukaan maailmassa voi syödä täysin_normaalisti, tai mikä on oikeasti normaali? Oppikirjojen normaali, vai oman pään normaali?

Ei kommentteja: