sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

On sinun aikasi taas kumartaa, neiti vaikeasti tavoitettava.


Viikonloppu meni taas niin helvetin nopeasti. Ja lauantaina tuli avattua viikon oksusaldokin, kun kävin äiskällä syömässä. Lasangnea, mitä mä ajattelin? en muka voinu kieltäytyä. Eikä toi ollu mitään, illalla toinen erä kermajäden kanssa. Voi helvetti.

Äsken tajusin pitkästä aikaa kirjautua meseen. Sinne oli jätetty perjantaina illalla pikaviesti siltä uudelta kaverilta. -"Soita heti ku näät tän (puh.nro)" Jostain syystä me ei siis oltu kuluneella viikolla vaihettu ees numeroitamme, sen takia siis tolleen. Äsken soitin että mitä sillä olis ollu perjantaina asiaa. Melkeinpä arvasin, ne oli lähten bilettää ja olis oikeesti pyytäny mua mukaan.

Toisaalta harmittaa, toisaalta taas ei. Mitä mä olisin laittanu päälle? Mitä mä olisin juonu? Enhän mä tiiä mitään, ku en oo ikin ollu missää baaris. Olisin ollu heti pöyän alla.. Kaikista nolointa on et just edelliseen postaukseen vuodatin miten kukaan ei pyytäny mun seuraa. Niin tein taas niin kuuluisat itseni, eli olin vaikeasti tavoitettava.


Kerkesinpä siis tossa välissä jo vitutukseeni ahmimaan kasan pakastepullia, mikä ei ollu hyvä idea. Vaikka join paljo vettä ne jumittu mun mahaan. Kurkua polttaa, tuntuu että vaan mahanesteitä olis tullu sen veden mukana :S No onpa ollu taas pää pöntössä, vaikka ei mitään krapulaa olekkaan.

Huomena kouluun kuuntelemaan niitten viikonlopun kulkuja, ei kiinnosta. Haluan jäädä nukkumaan. Väsyttää jo ajatuskin.

1 kommentti:

ღ Crystal kirjoitti...

Minäkin ahmin pakastepullia vklp. Raakana. Hyvin ne alas meni, en ees yrittäny oksentaa. Sinne jäi jumiutui. Ja alppeneita ja kaikkee. Huhuhi. Mutta on kyl sellane hiilarinaamakin ollu ettei mitää jräkee!