Tätäkö minä haluan?

Liian monta kurkkausta peiliin, maha, reidet. En jaksa nähdä muuta.

Olen oksettava, eikä se jaksa mua kohta enää kattoa.

Jättää mut vielä yksin.

Mä olen alkanut nyt laihduttaa. Niinhän sen täytyy mennä. Mua hävettää joka kerta kun istun penkillä ja reidet ruolee tuolin pintaa. Ne leviää kuin rasvainen lettutaikina. En jaksa varvistaa, vain hävetä. Siitä täytyy tulla loppu.

Osa minussa häpeää tätä että kirjoitan sen tänne, osa taas potkii persuksiin että anna nyt mennä kun kerran päätit. Lähipäivät ovat olleet lenkkeilyä ja kaloreita. Ei sen pitäisi olla vaikeaa jos näitä noudattaa. On myös eräs asia mistä en välttämättä oo niin tyytyväinen. Oon tyhjennelly muutamat kerrat. Mun pitää olla tarkkana ettei käy niin kuin viime talvena. Mä en halua takaisin siihen. Haluan vain onnistua saamaan sen "unelman" toteen.

ps. ja nyt mulla on ajokortti :)