Niinpä niin, lauantaina olin meijän mummon järjestämissä pikkujouluissa. Se kutsuu aina joka vuos tietyn porukan pikkujouluilee sinne niille. Eli mun ensimmäiset ja viimeiset tänä vuonna, koska ei noita kavereita oo ni ei oo mitää muita kemuja..
Syötiin ja söin kaikkea hitaasti. Ahisti syyä pitkästä aikaa ihmisten edessä. On tullu niin paljon vaan ahmittua... Tai tuntuu etten oo pitkään aikaan vaan istunu ja syöny normaalisti, rauhallisesti.
Muuten kun kattoo tätä viikkoa takaperin ei oo menny yhtään mun suunnitelmien mukaisesti. Kyllä melkein myönnän, että mopo on karannut käsistä. Oksennus saldo on 6 päivänä, tämä päivä siis mukaan lukien. Eilinen oli ainut oksentamaton päivä. En oikeesti vaan enään osaa syödä normaalisti, vaikka yrittäisin.
Mun rutiiniksi on tullu ku tuun töistä kotiin keitän kahvit ja katon päivän ruokaohjelman (niitä uusintoja 4kanava 14.30) Sen jälkeen meen koiran kanssa lenkille. Kun tuun kotiin syön päivän ruoka-annoksen, eli mun päivällisen. Se on joko näkkäreitä ja kuppikeitto, rahkaa ja hedelmä tai pakastekasviksia.
Kun oon syöny, katon telkkua tai teen jotain. Sitten ahmin ahmin ahmin, niin kauan että maha tuntuu repeävän ja sitten lopetan ja juoksen vessaan. Ja oikeesti mistä se kaikki ruoka on mun kaappeihin tullu. Mä vaan kannan kaupasta mitä sattuu ja ahmin sitten niitä...tosi fiksua..
Sitten vaan juon vettä ja meen nukkumaan.
Niin ihana elämä mulla. Niin monipuolinen vaihteleva ja täynnä ihmissuhteita ja draamaa...Not
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti