oon nyt yrittäny vähän laihduttaa vaivihkaa, jottei taas tuu pettymyksiä..

Tänään poikakaveri kävi vanhemmillaan syömässä sunnuntai päivällistä.. mä en jaksanu lähtä sosialisoimaa onneks se ymmärs mua.

Tänään myös oksensin pitkästä aikaa ollessani yksin, nuudelit vaan on liian helppoa oksentaa ja en voinu käyttää tilaisuutta käyttämättä kun olin yksin.

Äsken pyörittiin vähän sängyssä, jonka jälkeen poikkis pyys kääntymää niin et näkee mun sivuprofiilin ja se hymyili mulle. Olihan mun vatsa ehkä vähän litistyny ainaki siitä etten ollu syöny.. tai ettei mun mahassa sillä hetkellä olllu mitään..

Äsken annoin kuitenki ittelleni luvan syödä iltapalaksi kaks siivuu tummaa leipää. Ja mä olen ylpeä ittestäni salaa..