Paripäivää oli töissä aika hässäkkää kun oli buukattu monta tilausta yhdelle päivälle. Oli tosi kiire ja harvat kerkes ees pitää tupakka breikkejään. Mä en siis käytännössä ollut yhdelläkään tauolla. Jäi syömättä ja olin aluksi tosi kiukkunen kunnes nälkä meni ohi ja tuli se jostain kaukaisuudesta tuttu tunne kehoon.
"eihän kukaan kuole jos jättää yhden lounaan ja välipalan väliin, keho kyllä jaksaa se alkaa käyttämään energiavarastoitaan, sinulla ei ole mitään hätää sehän on vain omaksi hyväksesi"..
Näitä liisa ihmemaassa päiviä oli pari kappaletta. Olin ajatuksissani pihalla ja mietin paljon menneitä. Jotenkin kaikki tuntui kuin olisi aikakoneella mennyt ajassa taaksepäin. Niin tuttu syysilta ja se tunne mahassa ja koko kropassa.
Kolmanne päivän illalla tuli mies käymään kun ei oltu pariin päivään nähty, väsymykseni takia. Ja se miltä se tuoksui se miltä se näytti :) tuntui kuin mun aistit olisivat olleet yliherkät. Mä halusin niin kohvasti päästä leikkimään sen kanssa. En muista koska olen edes suudellut niin kiihkeästi ja koska sisälläni tuntui niinkuin vasta rakastuneelta että perhoset vain lentää vatsassa. Tehtiin jotanin niin ihania asioita ja nukahdettiin toistemme syliin.
Mä haluan todellakin pitää tämän. Se itsevarmuuden tunne mä haluan vielä vähän solakammaksi. Mä haluan todellakin syödä kevyesti. Ei mitään herkkuja ne saavat mun muut aistit täysin sokeiksi, ja elämän puuroksi.
"Tämän minä haluan ja tähän minä haluan kurkottaa"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti