Tavanomainen postaus

On tullu oksenneltua aivan liian monta kertaa tällä viikolla. En ole tyytyväinen. Varsinkaan siihen että muuten syön suht normaalisti poikkiksella. Kotona lähes aina tulee tyhjennettyä kun on siihen mahdollisuus. Paha olo ja rauhaset taas turvonneet :S

Mielialat vaihtelee niin helvetisti.. aamulla olen iloinen kun maha on nukumisesta littana, mutta illal jo löllöttelen reisiä. Haluuuun leikata ne pois! miks oon niin laiskaaa?

Puolentoista viikon päästä tiistaina alkaa taas koulu ja saan toivottavast jotain rytmiä tähän elämään. Työttömänä nyt kohta 3 kuukautta ja alkaa kyllästyttää..laiskistun. Onhan se kivaa kun ei väsytä vaikka valvoo 2-3 yöllä, kun voi herätä seuraavana päivänä puolilta päivin. Mutta mua pitkästyttäää.. enkä saa mitään aikaseks ku oon laiskistunu..

Positiivisempi minä

Ei sen tarvi mennä niin jyrkästi... mietin mitä mä ajattelen? mitä mä haluan.. kiinteämpi mutta iloinen. Kuitenkin tiedän että musta tulee vihanen kun oon nälkänen...

En nyt muista koska viimeksi lenkkeilin enkä koska viimeksi laskin kalorit. Silti se ei nyt tunnu haittaavan. Viikonloppuna pähkinäsuklaa levy.. sunnuntaina muita herkkuja ja eilen kasa itse leivottuja muffineita.

Asiat on liian monimutkaisia että pystyisin kokoamaan ne kaikki soljuvaksi tekstiksi. Motivaatio ei tunnu riittävän olen laiskistunut. Nytkin tuntuu ihan hölmöltä. Ei mulla ole oikeesti mitään sanottavaa tällä hetkellä.

----------

Rakastan liikaa mun poikaystävää. Joka ilta mä raahaudun sen viereen. Vaikka myöhään illalla, mä lähden, kävelen sinne. Perillä sen läsnäolo, se saa mut melkein itkemään. Välillä musta oikeesti tuntuu siltä, puristaa rinnasta ja välitän liikaa. Älä ikinä lähde.

Tätäkö minä haluan?

Liian monta kurkkausta peiliin, maha, reidet. En jaksa nähdä muuta.

Olen oksettava, eikä se jaksa mua kohta enää kattoa.

Jättää mut vielä yksin.

Mä olen alkanut nyt laihduttaa. Niinhän sen täytyy mennä. Mua hävettää joka kerta kun istun penkillä ja reidet ruolee tuolin pintaa. Ne leviää kuin rasvainen lettutaikina. En jaksa varvistaa, vain hävetä. Siitä täytyy tulla loppu.

Osa minussa häpeää tätä että kirjoitan sen tänne, osa taas potkii persuksiin että anna nyt mennä kun kerran päätit. Lähipäivät ovat olleet lenkkeilyä ja kaloreita. Ei sen pitäisi olla vaikeaa jos näitä noudattaa. On myös eräs asia mistä en välttämättä oo niin tyytyväinen. Oon tyhjennelly muutamat kerrat. Mun pitää olla tarkkana ettei käy niin kuin viime talvena. Mä en halua takaisin siihen. Haluan vain onnistua saamaan sen "unelman" toteen.

ps. ja nyt mulla on ajokortti :)

I want you to lead me.

Aamu alko ihan mukavasti, pyöräilin kirpeässä ilmassa kotiin kisun luo. Oli taas niin ilonen ku tulin antamaan sille ruoakaa :) Sen jälkeen vaatteitten vaihto, kamat laukkuun ja suunta kohti kaupunkia.

Tänään olis siis ajotunnilla mun "harjotus inssi". En käsitä miten mä pystyin mokaa niin monta kertaa. Autosammu melkeen joka risteyksessä, yhdissä valoissa 2 kertaa ennen ku pääsin liikkeelle :S. Olin jo alussa sekkasin jännityksestä ku lähettiin ja eihän sitte menny ollenkaan hyvin ku koko ajan töppäilin. Tuli niin paska fiilis ja alko kiukuttaa rinnassa.

Sen kerran ajo-opettaja tai "teko inssi" anto palautetta sitte siinä autossa tunnin lopussa. Ensin hyvät jutut siis että mulla on ihan hyvä vauhti ja ajan muutenki hyvin, mut ongelma on niissä helpossa kohissa. Teen helpoista risteyksistä liian hankalia, ku pysähtelen ja oon liian varovainen väistellessäni kaikkia. Tarvin paljon lisää itsevarmuutta tohon mun ajamiseen luottaa muihin ihmisiin, että ne osaa säännöt ja väistää mua.

Noinhan se menee, kyllä mä myönnän että toi on totta. En vaan uskalla, en halua joutua kolariin. Just ku elämä on alkanu tuntua elämisen arvoiselta ni alkaa pelottaa. Lyön jarrut pohjaan enkä uskalla edetä varmasti. Sen voi niin helposti verrata "oikeeseen" elämään.

Mua pelottaa vaan. Mitä oikeesti tapahtuis jos mun ja poikakaverin välillä tapahtus jotain? Olisko mulla enää valopilkkua mihin kurkottaa? Voisko jatkaa ystävinä, niin että sen kautta kaveriksi tulleet ihmiset pysyis tavoitettavissa. Nyt mulla on paha olo, kurkkua kuristaa.. haluan itkeä, mutta mistä? siitäkö mitä mulla nyt on vai siitä mitä tapahtuu jos tämä korttitalo sortuu...

I see through 30
Getting older every day
My soul drawing pictures
Of innoccent times
Can you add color inside these lines

I want you to lead me
Take me somewhere
Dont want to live in a dream one more day

I want you to lead me
Take me somewhere
Dont want to live in a dream one more day

Sure if we change our perspective
I'm certain I will change today
I'm certain it will change our ways
When things fall into place

I want you to lead me
Take me somewhere
Dont want to live in a dream one more day

I want you to lead me
Take me somewhere
Dont want to live in a dream one more day
(In Flames - Come Clarity)

Onnistunu päivä, kera sulatejuuston :P

Tänään on taas pyörinyt niin miljoona asiaa päässä. Hyviä asioita kuitenkin autokoulun teoriakoe läpi, ei herkkuja, kävin lenkillä ja jaksoin tehä vielä lihaskunnot päälle. Ihanan väsynyt olo, se tunne ku on liikkunu :)

Asiasta toiseen sitte, että miks ihmeessä lueskelen noita masis blogeja jos mulla ei oo mitään. Ne vaan kiinnostaa ja voin myöntää jollain tapaa kiehtoo... miks syömisvammaisuus on kiehtovaa.. Ei se niin sais olla ihmiset kärsii ja voi huonosti.

Lenkille mennessä tuuli tosi kovasti. Olin varautunu muuten vähä liianki hyvin, mut olis voinu olla joku hattu ku korvia alko särkee.. No tuli kelailtua vaikka mitä, ku jätin suosiolla ämppärin kotiin. Mieli vilis taas niin miljoonia asioita. Mitä tää talvi taas tuo tullessaa...

Lenkin jälkeen lihaskunto ja lyhyet venyttelyt. Sitte tein jotain mitä en oo pitkään aikaan tehny, vilkasin mun sulatejuuston tuoteselostetta. Kaloreita 250/100g hmm.. jos mulla on kaks hapankorppua (30 kaloria/kpl) ni silloon yhessä on melkeen sata? vai monta grammaa menee yhtee leipää.. eli kahdessa hapankorpussa sulatejuustolevitteellä on muka 200 kaloria. Se tuntuu hurjalta määrältä, koska eihän niissä oo juurkaan syötävää. Mulla kun on yleensä ollu tapana tehä niitä sellaset 5-6 kappaletta.

Ei nyt kai muuta tällä kertaa :)

Tänään se on jo eilinen..

Paha päivä, rankka ja täynnä tekemistä. Kotiin mennes ostin rasian raejuustoa ja 2 pikkulakua. Oleilin ja lähin takasin kaupunkiin ajotunnille...

Ajotunti meni taas päin helvettiä, olin väsyny.. en jaksanu keskittyy.

Kotona iltapalaa hapankorppuja, sulatejuustoa ja kaakaota... ja hapankorppuja, sulatejuustoa sekä kaakaota... sit tulin niin kiukkuselle päälle annoin ylen...

Ja mietin tota tänään et miks mä tolleen. No yksi, en halunnu mennä murulle maha pömpöttävänä ja kaksi, halusin purkaa sen kiukun jotenki pois. Toi viiminen on huolestuttavampi, koska niinhän mä tunsin sillon vuos sitten kanssa.

Jotenki tuntuu ja pelottaa, että kun tulee talvi ni masennun ja kaikki menee vikaan.. Oon ollu paljo enemmän allapäin nyt. Oikeesti miksi? Kun eihän mulla ole mitään syytä, mun asiathan on loistavasti. No jos totta puhutaan, niin ainahan asiat vois olla vähän paremmin..

Pelkään viikonloppua, lauantaina pitäis sosialisoida. Luvattiin järjestää mun ja miehen yhteiset synttärit kavereille. Miten mä saan mun mielialaa nostettua siihen mennessä? Ilta tuntuu varmasti pitkältä ja sitte jos siitä joutuu lähtä vielä jonneen baariin :S Niin paljon kun mä pari viikkoa sitte ootin tätä...

saa nähä jaksaisko lähtä tänään juokseen, kiukuttaa...

Eiii, miks tänään on tollanen ilma ku on pakko lähteä liikenteeseen? Ja vielä bussilla..

Sataa vaakatasossa ja tuulee niin paljo et sateenvarjo olis entinen jos käyttäis tuol... Varmaan täytyy laittaa joku ulkoilutakki joka pitää vettä.. ja näytän mahtavalta sen takin pillifarkkujen ja nahkalaukun kanssa :/