Muutto päivä oli nyt maanantaina. Sujui suht ongelmitta kolmen ihmisen voimin, isäpuoleni tuli auttamaan meitä. Pari päivää meni huonekkaluja siirrellessä miettien mikä sopii minnekkin ja mitä huonekaluja tulee yhteiseen huusholliin. En olisi uskonut miten tarkka olin yhtä'äkkiä, en olisi halunnut ottaa mitään omia huonekaluja uuteen kämppään. Kaikki näyttää niin rumalta uudessa hienossa huoneistossa.
Viikon aikana olen saanut huomata miten erilaista on loppujen lopuksi asua oikeasti saman katon alla. Sä olet koko ajan yhteisessä asunnossa. Minua on ahdistanut ja olen miettinyt jaksaako tälläinen suhde kestää, kun molemmat on aika moisia koti hiiriä. Mua pelottaa sen takia aika paljon. Muutamina iltoina tuli kinasteltua tyhmistä asioista ja olen ollut väsynyt ja stressaantunut.
En ole ollut niin iloinen kun viime kuukausina olen ollut. Mieskin on sen huomannut ja sanonut. Sen on tapana sanoa että se on onnellinen jos minäkin olen. Ja kyllähän mä olen yrittänyt. Toivon hartaasti olevan vain alku jäykkyyttä. Toivottavasti se menee ohi, koska olen miettinyt niiin pitkälle jo elämää ja unolmoinut tulevasta. En tiedä jaksaisinko jos tämä nyt kaatuisi. Sillä olen niin sanotusti laskenut tämän varaan elämäni.
Koitetaan jatkaa tästä ja nauttia viinkonlopusta, kahdestaan ja rentoutua.
